Albert Bandura 1925 -

Albert Bandura syntyi itäeurooppalaisten siirtolaisten kuopuksena Albertassa Kanadassa 4.12.1925. Jo kouluiässä pienen koulun oppilaasta itseohjautuvaksi opettajaksi muuttunut Albert suunnitteli biologian opintoja. British Columbian yliopistossa tyhjä hyppytunti kuitenkin tarjosi mahdollisuuden viettää aika psykologian luennolla - ja lumoutua siitä. Suoritettuaan tutkinnon ennätysajassa Bandura siirtyi Iowaan, missä hän tutustui behavioristiseen teoriaan ja valmistui kliinisen psykologian tohtoriksi vuonna 1952. Iowassa häneen vaikuttivat eniten frustraatio-aggressio-teorian isät John Dollard ja Neal Miller sekä eläinten, myös kädellisten älykkyyttä kokeellisesti tutkinut Kenneth Spence.

Kokeellinen tutkimus Dollardin ja Millerin jalanjälkiä seuraten osoittautui Banduralle läheisimmäksi tutkimustavaksi. Oppi-isien sosiaalista oppimista ja jäljittelyä käsittelevä, vuonna 1941 julkaistu teos viitoitti tietä myös Banduran tunnetuimpiin kokeisiin, jotka käsittelivät sitä, kuinka lapset oppivat aggressioita havaitsemalla. Lasten aggression syyt kiinnostivat häntä erityisesti, ja puhallettava ihmisen kokoinen Bobo-nukke jäi psykologian historiaan Banduran kokeiden vihanpurkausten kohteena.

Pian Stanfordin yliopistoon siirtymisensä jälkeen (1953) Bandura työtovereineen oli aloittanut tutkia epäsosiaalisten nuorten aggressiivisuutta ja oli vakuuttunut siitä, että ratkaiseva syytekijä oli nuorukaisten vanhemmiltaan saama malli. Tämä johti hänet suunnittelemaan laajan koeohjelman, jonka avulla Bandura pystyi osoittamaan, että 5-vuotiaat lapset matkivat joko filmiltä näkemäänsä tai samassa huoneessa Boboa potkinutta vihaista aikuista "mallia". Hänen 1960-luvun alkupuolella saamiensa tulosten mukaan ne lapset, jotka olivat todenneet havainnoimansa aikuisen saavan rangaistuksen (sijaisrangaistus) aggressiivisesta teosta, olivat muita lapsia vastahakoisempia matkimaan tätä. Vastahakoisuus oli kuitenkin kumottavissa, jos lapselle tarjottiin tässä tilanteessa jokin palkinto Bobon mukiloimisesta. Lapset saattoivat siis matkia myös huonosti käyttäytyvää ja muiden paheksumaa aikuista mallia. Näin Bandura piti aiheellisena erottaa suorituksen oppimisen itse suorituksesta.

Social learning theory ilmestyi vuonna 1977 ja herätti ansaittua huomiota. Banduran mukaan havaitsemalla oppimisessa tulee voida erottaa neljä osaprosessia, jotka ovat: 1) tarkkaavaisuus, 2) säilyttäminen, 3) suorittaminen eli opitun reaktion tuottaminen ja 4) motivaatio.

Kliinisen psykologian osa-alueella mallista oppiminen on osoittautunut tehokkaaksi erilaisten fobioiden hoitokeinona. Kognitiivisen sosiaalisen oppimisen teoria myöntää, että esiintyy prosesseja, jotka selittävät ihmisten voivan havaintoja tehdessään abstrahoida yhteisiä piirteitä näennäisen erilaisista reaktioista ja näin muodostaa käyttäytymiskaavoja, jotka ylittävät kaikki heidän kokemansa ärsykkeet.

Bandura kehitteli edelleen näkemystään kognitiivisten prosessien osuudesta sosiaalisessa oppimisessa ja korosti tässä erityisesti yksilön omaa toimintaansa koskevien tulosodotusten vaikutusta. Banduran terapiatulkinta oli sukua Rotterin kontrolliodotus- ja Seligmanin opitun avuttomuuden käsitteille. Yksilön omaan selviytymiseensä liittämää odotusta hän nimitti pystyvyydeksi.

Pystyvyyden tunne merkitsee yksilön uskoa kykyynsä vaikuttaa elämänsä tärkeisiin tapahtumiin, ja se motivoi kaikkea oppimista. Pystyvyyden on sittemmin voitu osoittaa perustuvan neljään erilaiseen informaatioon: tietoon omista aikaisemmista suorituksista, sijaiskokemukseen, muiden ihmisten vakuutteluun ja omien tunnereaktioiden tulkitsemiseen. Paitsi psykiatrisen kuntoutuksen kentällä, pystyvyys-käsitettä on sovellettu runsaasti myös esimerkiksi uranvalintaa ja urakehitystä tutkittaessa.

Bandura on jatkuvasti rakentanut sosiaalisen oppimisen kognitiivista mallia ihmisestä itseohjautuvana toimijana, joka suunnittelee elämäänsä pitkällä tähtäimellä ja pystyy tavoitteisiinsa pyrkiessään itsehallintaan. Oppimisteoria on näin huomattavasti laajentunut, ja sen laboratoriotutkimusten tuottama käytännön hyöty on yleisesti tunnustettu. American Psychological Associationin Banduran ryhmälle 1980-luvulla myöntämää huomattavaa tunnustusta perusteltiin ansioilla moraalikehityksen, havainto-oppimisen, pelkotilojen syntymisen, hoitomenetelmien, itsehallinnan, tavoitteiden asettamisen, itsestä lähtevien prosessien ja käyttäytymisen kognitiivisen säätelyn alueilla. Banduraa onkin luonnehdittu erääksi vuosituhannen vaihteen suurista teoreetikoista.

Pitkän ja tuotteliaan tieteellisen uransa huipulla Bandura on 1990-luvulla laajentanut toimijuuden käsitettä kollektiivisen toimijuuden suuntaan. Vuonna 1997 ilmestyneessä teoksessa Self-efficacy: the exercise of control hän esittää teoriansa soveltamista elämänkaaren mittaiseen kehitykseen, koulutukseen, terveyteen, mielenterveyteen, urheiluun, liike-elämään ja kansainväliseen politiikkaan. Jo pari vuotta aiemmin hän oli ehtinyt toimittaa suurta kansainvälistä huomiota herättäneen teoksen Self-efficacy in changing societies. Viime aikoina Bandura on rakentanut käsitteellistä mallia selvittääkseen, millä sisäisen kontrollin tasolla ihmiset voivat erottaa oman moraalinsa aiheuttamistaan tuhoisista teoista. "Moraalinen oikeutus toimii tässä erottamisessa tehokkaana mekanismina. Tuhoava käyttäytyminen saadaan näyttämään yksilön omissa ja koko yhteisön silmissä hyväksyttävältä, jos sen voidaan osoittaa palvelevan moraalisia päämääriä. Juuri siksi useimmat väkivallan käyttöä vastustavat vetoomukset kaikuvat yleensä kuuroille korville".

© Marja Ahokas

|Allport| |Bandura| |Darwin| |Festinger| |Freud| |Fromm| |Goffmann| |Kaila| |Milgram| |Tajfel|

Kaavio: Sosiaalipsykologian koulukunnat