1. Viestintä ja tiedonsaanti perusoikeutena

Sisällysluettelo

1.1 Pohjana perustuslaissa määritellyt perusoikeudet
1.2 Sananvapauslainsäädännön keskeinen sisältö

1.1. Pohjana perustuslaissa määritellyt perusoikeudet

Tässä osassa esitellään lyhyesti kansalaisen tärkeimmät viestintäoikeudet sekä sananvapautta sääntelevät ja muut vastuujärjestelmään kuuluvat lait. Oikeuksia tarkennetaan seuraavissa luvuissa.

1.3.2000 voimaan astunut Suomen perustuslaki määrittelee kansalaisen perusoikeudet. Niistä erityisesti yksityiselämän suoja, sananvapaus ja julkisuus liittyvät viestintään.

Oikeusministeriössä tehty tietopaketti perustuslaista ja perusoikeuksista. Suomen perustuslaki Yksityiselämän suoja, Suomen perustuslaki 10 §:

Sananvapaus ja julkisuus, Suomen perustuslaki 12 §:

	Perustuslakiin ja perusoikeusuudistukseen liittyy joukko lakeja ja lakimuutoksia, joilla perusoikeuksia määritellään tarkemmin: Henkilötietojen suoja uudistettiin 1.6.1999 voimaan astuneella henkilötietolailla. (Käsitellään tarkemmin luvussa 3. "Tiedon käyttö ja käsittely" Laki asiakirjojen julkisuudesta astui voimaan 1.12.1999. (Käsitellään tarkemmin luvussa 2. Kansalaisen tiedonhankinta)

1.2. Sananvapauslainsäädännön keskeinen sisältö

Sananvapaus kuuluu kansalaisen perusoikeuksiin, jotka on määritelty perustuslaissa. Se taas edellyttää lakiin perustuvia tarkennuksia sananvapauden käytölle joukkoviestimissä. Sääntelyllä pyritään selkeyttämään julkaisu- ja ohjelmatoiminnan harjoittajien sekä muiden sananvapauttaan joukkoviestinnässä käyttävien yksilöiden oikeuksia, velvollisuuksia ja vastuuta. Vuonna 1995 asetettiin sananvapaustoimikunta, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus uudeksi sananvapauden käyttämistä koskevaksi lainsäädännöksi, jolla korvattaisiin:

• painovapauslaki (1/1919)
• lain kaapelilähetystoiminnasta (307/1987) osia ja
• radiovastuulaki (219/1971).

Eduskunta hyväksyi sananvapauslain keväällä 2003 ja laki astui voimaan vuoden 2004 alussa.

Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä Finlex-tietokannassa. Lakia uusittiin erityisesti verkkoviestinnän osalta vuonna 2011.

Välineneutraalisuuden periaate

Sananvapauden käyttämistä koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan samansisältöisenä kaikkeen joukkoviestintään tallennus-, julkaisu- ja jakelutekniikasta riippumatta. Yksilön oikeudet eivät saa riippua siitä, millä tekniikalla häntä koskeva viesti esitetään ja miten se toimitetaan yleisön saataville. Tätä kutsutaan välineneutraalisuuden periaatteeksi.

Myöskään lähdesuojaa koskevissa säännöksissä ei tehdä eroa välineiden kesken. Kaikki julkaisijat ja ohjelmatoiminnan harjoittajat saavat kieltäytyä paljastamasta viestin perusteena olevien tietojen antajaa ja viestin laatijaa.

Vastaavat toimittajat

Aikakautisille julkaisuille, verkkojulkaisuille ja ohjelmille on määrättävä vastaava toimittaja. Hänen tehtävänään on johtaa ja valvoa toimitustyötä sekä päättää aikakautisen julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä.

Vastaavalla toimittajalla on rikosoikeudellinen vastuu. Häntä koskevan rikoksen nimike on päätoimittajarikkomus. Vastaavan toimittajan vastuu päätoimittajarikkomuksesta määräytyy rikosoikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Vastuu julkaistun viestin sisällöstä kuuluu sille, jota rikoslain mukaan on pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena. Aiemmissa säännöksissä päätoimittaja tai vastaava ohjelmatoimittaja olivat aina vastuussa julkaisussa tai ohjelmassa tehdystä rikoksesta, elleivät he pysty muuta näyttämään. Tästä ns. käännetystä todistustaakasta on näin luovuttu.

Lain mukaan vastaavalle toimittajalle olisi tuomittava rangaistus, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö olennaisesti toimitustyön johtamis- ja valvontavelvollisuutensa niin, että laiminlyönti on omiaan myötävaikuttamaan julkaistun viestin sisältöön perustuvan rikoksen toteutumiseen. Rangaistus on sakkoa. Valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvissa virallisen syytteen alaisissa rikoksissa.

Jokaisella onoikeus saada tieto asianomaisen julkaisun tai ohjelman vastaavasta toimittajasta. Julkaisuissa ja ohjelmatoiminnassa on oltava tieto vastaavasta toimittajasta. Samaten niissä on tiedotettava siitä, kuka on julkaisu- tai ohjelmatoiminnan harjoittaja.

Oikeus oikaisuun myös yhteisölle

Laki sisältää säännökset vastine- ja oikaisuoikeudesta. Vastineoikeus perustuu objektiivisin perustein arvioitavaan loukkauskokemukseen. Yksityisellä henkilöllä, jolla on perusteltu syy katsoa tulleensa loukatuksi aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähetettävässä ohjelmassa esitetyn viestin sisällön johdosta, on oikeus saada vastine julkaistuksi samassa julkaisussa tai ohjelmassa.

Oikeudet laajenevat koskemaan kaikkea säännöllistä julkaisu- ja ohjelmatoimintaa. Aiemmin vastineoikeus ei koskenut radio- ja tv-ohjelmia eikä verkkojulkaisuista ollut lainkaan säännöksiä.

Vastineoikeus on vain yksityisellä henkilöllä.

Oikaisuoikeus on yksityisen henkilön lisäksi myös yhteisöllä, säätiöllä ja viranomaisella. Niillä on oikeus saada aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa esitetty itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto oikaistuksi samassa julkaisussa tai asianomaisen ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa.

Tuomioistuin voi asianomistajan vaatimuksesta antaa määräyksen kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevan tuomion julkaisemisesta. Tieto tuomiosta on julkaistava maksutta siinä aikakautisessa julkaisussa tai verkkojulkaisussa, jossa rikokseen on syyllistytty. Ohjelmatoiminnassa tieto tuomiosta tulee julkaista saman ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa.

Mukana myös verkkojulkaisut

Verkkojulkaisulla tarkoitetaan yhtenäiseksi laadittua verkkoviestien kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista toistuvasti. Tyypillisiä verkkojulkaisuja ovat verkkolehdet.

Ns. verkkoportaalit tai tietoverkossa olevat reaaliaikaiset keskusteluryhmät eivät ole verkkojulkaisuja. Verkkojulkaisuja eivät yleensä ole myöskään yksityishenkilöiden, yritysten tai viranomaisten kotisivut. Myös niihin sovelletaan kuitenkin säännöksiä, joilla tarvittaessa turvataan rikos- ja vahingonkorvausvastuun toteutuminen tai joilla voidaan estää selvästi lainvastaisen aineiston levittäminen.

Uutta on lakiin sisältyvä tallentamisvelvoite, jolla varmistetaan, että myös ohjelmaa tai verkkojulkaisua voidaan tarvittaessa käyttää todisteena oikeudenkäynnissä. Julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan on säilytettävä tallennetta vähintään 21 päivää.

Verkkoviestintää koskee erityissäännös, jonka mukaan tuomioistuin voi määrätä palvelimen tai muun laitteen ylläpitäjän luovuttamaan hallussaan olevat viestin lähettäjän tunnistamistiedot viranomaisille. Edellytyksenä on, että on todennäköisiä syitä epäillä viestin olevan sisällöltään rikollinen. Vaatimus on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta.

Jos verkkoviesti on sisällöltään ilmeisen lainvastainen, tuomioistuin voi myös määrätä, että verkkoviestin pitäminen yleisön saatavilla on keskeytettävä. Määräys on voimassa kolme kuukautta.

Luku 1 | Luku 2 | Luku 3 | Luku 4 | Luku 5
Linkkejä / Länkar på svenska