Nykytaiteen museo Kiasma
Kiasma - kertomus kaupungista
Mannerheimintien bulevardiosuuden päättää seudun nuorin rakennus Nykytaiteen
museo Kiasma (Mannerheiminaukio 2). Rakennuksen suunnitteli vuosina 1992-93 järjestetyn
arkkitehtuurikilpailun voiton perusteella newyorkilainen arkkitehti Steven Holl.
Rakennustyöt aloitettiin alkuvuodesta 1996 ja museo avattiin yleisölle toukokuussa
1998.
Nykytaiteen museo sai Kiasma-nimensä Hollin kilpailuehdotuksen moton perusteella.
Kreikankielinen sana Kiasma tarkoittaa risteystä, lääketieteessä näköhermojen
kohtaamista tai dna:n kierteistä yhdistymistä. Kiasma toimii metaforana sekä rakennuksen
muodolle että toiminnalle. Konkreettisimmillaan paikalla kohtaavat kaksi alueen
tilatyyppiä. Rakennus muodostaa symbolisen risteyksen kulttuurin, urbaanin keskikaupungin
ja luonnon, pohjoispuolisen Töölönlahden puistoalueen välille. Kietoutumisen voi
havaita rakennuksen sisällä kahden päämassan välillä: kaupunkimaisen suorakulmaisen
ja orgaanisen luonnonmukaisen rakennusmassan kohtaamisessa. Hollin arkkitehtisuunnittelua
ohjasivat kaksi ympäristöstä nousevaa linjaa - line of culture ja line of nature,
luonnon ja kulttuurin linjat.
Rakennuksen hahmossa on tekijöitä, jotka liittyvät ympäröivän kaupunkimaiseman
piirteisiin. Rakennuksen räystäskorkeus on 23 metriä, eli se noudattaa vuosisadanvaihteen
suurkaupunkimaisemaa ohjanneen rakennusjärjestyksen sallimaa rakenteen maksimikorkeutta.
Sittemmin alkuperäisistä määräyksistä joustettiin, ja Helsingin liikekeskustan
rakennuskorkeus lähti vähittäin modernin rakentamisen myötä nousemaan.
 Kiasman
mittasuhteet eivät ylitä yksilöllisen havaittavuuden mittoja. Rakennus on harmonisessa
suhteessa tilan muun artikuloinnin kanssa: istutusten, valaisinpylväiden, penkkien
ja ratsastajapatsaan. Kiasman dynaamisesti etenevä liike näyttää liittyvän myös
Postitalon monumentaaliseen mittakaavaan. Mittakaavaltaan Kiasma on urbaani rakennus,
joka on suunniteltu tilalliseksi osaksi ympäristöään. Miellyttävimmän paikan rakennus
luo länsipuolelleen, jonne muodostuu kainalo lämpimälle ja aurinkoiselle
terassille (Kuva 34).
Rakennuksen läpäisee ns. kiasmaattinen seinä. Tämä sydänmuuri on kalteva, taittuen
eteläpäässään 9,5 astetta kohti itää. Rakennuksen pohjoisosassa seinä vaihtuu
lasipintaiseksi ulkoseinäksi, joka pohjoispäässään kallistuu samat 9,5 astetta
länteen päin. Seinän liike ohjaa huomion ympäristön pieniin erikoispiirteisiin.
Vino muoto löytyy esimerkiksi etelässä
Lasipalatsin viherhuoneen (Kuva 35) taitetusta ikkunapinnasta ja pohjoisessa
Kansallismuseon
tornipäätteestä (Kuva 36). Näkymät ovat tärkeitä Kiasman arkkitehtuurissa.
Rakennuksen läpi johtava
pasaasi (Kuva 37) suuntautuu kaukana Siltasaaressa sijaitsevan Työväenyhdistyksen
talon graniittitorniin. Pasaasin viereisen lasipinnan heijastukset tuottavat ennennäkemättömän
deformoidun näkymän Eduskuntatalosta.
Linkit:
Nykytaiteen museo Kiasma
Steven Holl
|
