1950-luku

1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun asumalähiöissä tavoiteltiin osin kaupunkimaisia, visuaalisesti suljettuja katu- ja rakennuskokonaisuuksia, jotka sovitettiin herkästi maisemaan ja maaston muotoihin. Rakennukset olivat mittakaavaltaan kohtuullisia, materiaaleiltaan ja muodoiltaan ympäristöönsä juurevasti asettuvia. Materiaalisesti vaatimattoman rakentamisen on katsottu tuottaneen onnistunutta ympäristöä. 1950-luvun lopulle tultaessa esitettiin kritiikkiä alueiden hajanaista muotoa ja toiminnallista sekoittuneisuutta kohtaan. Asumalähiöiden liikenne erotettiin erillisiksi väyliksi, irti asuinympäristöstä, ja alueiden suunnittelussa tavoiteltiin entistä yhtenäisempää visuaalista hahmoa raikkaalla modernistisella arkkitehtuurikielellä. Asuintoimintoja tukemaan rakennettiin lähiöihin välttämättömät lähipalvelut: koulut, päiväkodit ja päivittäistavarakaupat, jotka usein olivat alueiden "portteina" toimivia erillisiä ostoskeskuksia. Vapaa-ajan ja asuinmiljöön tarpeet suuntautuivat luonnonläheiseen ympäristöön.