1960-luku

1960-luvun aluerakentamiselle (Kuva 14) antoi suunnan "fordistisen" tuotantoympäristön tasapainoinen selkeytyminen. Sodanjälkeisen materiaalisäännöstelyn loppuminen tarjosi mahdollisuuden teollisen rakennustavan, elementtirakentamisen, läpimurrolle. 1940-luvulla syntynyt arava-järjestelmä sovitettiin pitkäjänteisen suurtuotannon tarpeisiin. Rakentaminen tapahtui suurten rakennusyhtiöiden "gryndaamina" yhtäaikaisina alueina infrastruktuureineen. Aikakauden "lähiöt" kasvoivat kooltaan, ja ne olivat selvästi suurempia kuin edellisen vuosikymmenen asumalähiöt. Rakentaminen oli vähemmän luontoon sovitettua kuin aikaisemmin. Suurimittakaavaiset arkkitehtoniset aiheet toteutuivat modernistisen estetiikan merkeissä. Rakennusmassat kasvoivat: lamellit venyivät ja pistetalojen korkeus nousi. Vuosikymmenen lopulla modernistiset ihanteet vaihtuivat strukturalistisiin, arkkitehtuurin sopeutuessa tuotantojärjestelmän muotoihin.

Vuonna 1959 uusitun rakennuslain mukainen ensimmäinen yleiskaava (Kuva 15) laadittiin Helsingissä vuonna 1960. Siinä erityisesti esikaupunkirakentaminen oli painopisteenä. Pikatieverkoston ja raideliikenteen varaan rakennettiin keskustaan liittyvien nauhamaisten asumalähiöiden ketjut. Nauhat suuntautuivat keskustasta ulospäin, ei sen ympärille kuten 1950-luvun ns. sisemmällä esikaupunkivyöhykkeellä. Yleiskaavan (Kuva 16) pohjalta syntyivät radanvarren uloimman esikaupunkivyöhykkeen lähiöt niin Helsingin, Helsingin maalaiskunnan (myöh. Vantaan) ja Espoonkin alueille. Kaupunkisuunnittelun kokonaiskuva muuttui toiminnoiltaan erillisten asuin-, huolto-, työpaikka-, virkistys- ja koulutus- ja liikennealueiden muodostamaksi solukoksi. Alueiden väliset vihervyöhykkeet sekä auto- ja julkinen liikenne muodostivat orgaanisia soluja yhteen sitovan "liiman". Kaupunkisuunnittelu muuttui kaavoitukseksi, jossa maankäyttöä ohjaava yleiskaava tarkentui hierarkkisesti ylhäältä päin kunkin yksittäisen lähiön asemakaavaan. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto perustettiin vuonna 1964 osaksi tätä suunnittelujärjestelmää.

Linkkejä:
Volker von Bonin, lapsia Pohjois-Haagan leikkipuistossa, 1965 (Helsingin kaupunginmuseon kotisivut)