Vantaan Helsinki

Ennen ruotsalaisten itään suuntaamia ristiretkiä nykyinen Uudenmaan rannikko oli harvaan asuttua erämaa-aluetta. Seudulle saapui 1000-luvulta alkaen ruotsalaisia uudisraivaajia, minkä johdosta alue sai maakuntanimekseen Uusimaa. Varhaisimmat merkit kirkkorakennuksista Uudellamaalla ovat 1200-luvun lopulta, seurakunnista puhutaan asiakirjoissa 1300-luvulla. Keskiaikaisen Porvoon jälkeen kaupunkeja perustettiin Uudellemaalle kuningas Kustaa Vaasan kaupunkipolitiikan seurauksena 1500-luvun puolessavälissä. Kaupunkioikeudet Vantaanjoen suulla sijainneelle Helsingille myönnettiin vuonna 1550.

Kustaa Vaasan ajatusten mukaan Helsingin tuli osana ruotsalaista kaupunkijärjestelmää muodostaa kilpaileva kauppakaupunki Suomenlahden vastarannalla sijainneelle Tallinnan hansakaupungille. Uuden kaupungin tuli alusta alkaen olla vahva, ja tässä tarkoituksessa määrättiin Ulvilan, Rauman, Tammisaaren ja Porvoon asukkaat muuttamaan Helsinkiin. Muutto vanhoista kaupungeista alkoi, mutta vasta toistuvien määräysten vauhdittamana. Lopullisesti pakkomuuttohankkeesta luovuttiin vuoden 1556-57 kuningasvierailun jälkeen ja asukkaat saivat palata vanhoihin koteihinsa. Tätä pidetään merkkinä Kustaa Vaasan kunnianhimoisen kaupunkihankkeen epäonnistumisesta. Taloudelliselta merkitykseltään vaatimattoman Helsingin asukasluku pysyi 1640-luvulle asti noin 500 asukkaassa.

Kustaa Vaasa pyrki edistämään renessanssin ihanteita noudattavien säännönmukaisten kaupunkien rakentamista. Tavoite suorakulmaisista kaduista ja kortteleista ei kuitenkaan toteutunut Helsingissä. Kaupunki tunnetaan 1600-luvun keskivaiheilla laaditusta mittauksesta, jossa epäsäännöllinen korttelijako näyttää jatkavan spontaania keskiaikaista rakennustapaa. Kapeat korttelit ryhmittyvät keskeisen katuväylän varrelle, johon ahtaammat poikkikujanteet yhdistyvät. Korttelit ulottuvat reunoiltaan aina rantaviivaan asti. Jälkiä säännöllistä kaupunkimittausta seuraavasta rakentamisesta voi hyvällä tahdolla havaita kaupungin eteläosassa. Pohjoisosan epäsäännölliset tontit saattoivat olla myöhemmän kaupunkilaajennuksen tulosta. Kaupungin kirkon paikka tunnetaan, mutta torin sijainnista ei ole varmuutta. Kaupunkirakennukset olivat puurakenteisia, eivätkä ne näin ollen ole säilyneet nykypäivään.