Kaupungin historia - rakentuva tilanne vai pysyvä tila?

Kuinka sitten Pohjoismaiden Yhdyspankin rakennuksen sopivuutta tai epäsopivuutta ympäristössään tulisi sitten arvioida? Jos rakennuksen estetiikka tuntuu epämukavalta, voi antaa arvoa suunnittelijoiden pyrkimykselle sovittaa rationaalinen arkkitehtuuri historialliseen kontekstiin. Yhteyttä menneisyyteen ei ole haluttu katkaista, eikä toisaalta hakea sitä pinnallisten imitaatioiden kautta. Nykyaika on liitetty pelottomasti historiaan sen omilla ilmaisumahdollisuuksilla ja -keinoilla. Pankki on esimerkki varhaisesta modernista rakennuksesta, jossa kaupunkiympäristö on otettu keskeisesti huomioon. Pankki on myöhempinä vuosinaan laajentanut toimitilojaan korttelin sisällä. Korttelin Fabianinkadun puoleisella sivulla sijaitsee Alvar Aallon suunnittelema Yhdyspankin laajennus (1964). Huomiota ansaitsee se, kuinka rakennus tässä sovittuu ympäristöönsä huomaavaisesti matalammalla, empire-rakennuksen mittakaavaan asettuvalla osalla.

Vaatiessamme Senaatintorilta arkkitehtoniselta ilmeeltä yhdenmukaisuutta, vaadimme samalla modernin estetiikan mukaisesti menneisyydeltäkin visuaalista puhtautta ja yhdenmuotoisuutta. Kuinka näemme silloin menneisyyden, joka on luonteeltaan monikerroksellista; muuttuvat teollisuusympäristöt, elävät kulttuuri- ja kaupunkimaisemat, luonnonmaisemat, katutilat? Sulkevatko muotopuhtauden ihanteet näköpiiristämme ilmiöitä, joiden sisältö ja merkitys piilee niiden kerroksellisessa muodossa? Ja toisaalta, voisiko myös Senaatintori olla luonteeltaan tällainen tila?

Pohjoismaiden Yhdyspankin rakennuksen "tragedia" liittyy lopultakin siihen, että sen rakennusaikana kaupungin keskustasta oli muodostumassa moderni, suurkaupunkimainen city-keskus kaupallisine toimintoineen ja mittakaavoineen. Se että tämäkin vaihe tulee esiin kuitenkin harkitussa suhteessa kaupungin historiallisiin kerrostumiin voi olla arvokas havainto, ja antaa positiivisen lisän Senaatintorin välittämään historiaan. Läsnäolollaan pankkirakennus nostaa esille kysymyksen siitä, miten arkkitehtoninen yhtenäisyys olisi kaupunkitilassa määriteltävä; saman kysymyksen, jonka äärellä Engel Senaatintorin rakennuksia ja tilaa suunnitellessaan oli.