Aleksanterinkatu - 250:n vuoden kerrostumat helsinkiläistä liikekatua

Aleksanterinkadun, Ruotsin vallan aikaisen Kuninkaankadun varrelle rakensivat Helsingin varakkaimmat porvarit kauppiasasuntonsa jo 1700-luvun alkupuolelta lähtien. Sijainti tuolloisen Raatihuoneentorin äärellä oli kaupungin keskeisin. Kluuvinlahden täyttämisen alettua 1840-luvulla Aleksanterinkatu yhdistyi länteen johtaneeseen maantiehen, ja kaupungin laajenemistarpeisiin oli osoittaa runsaasti uusia kortteleita ja tontteja. Kaupankäynnin ja elinkeinotoiminnan painopiste siirtyi torilta uusien katujen varrelle. Kuvaava esimerkki kehityksestä oli Stockmannin siirtyminen Senaatintorin etelälaidalta uuteen tilaan Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien risteyksessä. Aleksanterinkatu ympäristöineen tyhjeni asukkaista, ja katua suunniteltiin jo varhain puhtaasti elinkeino- ja liiketoiminnan ehdoilla. Toiminnan intensiteetin kasvun myötä syntyi ajatus väylän rauhoittamisesta kävelykaduksi. Kesällä 1970 toteutettiin ensimmäinen kävelykatukokeilu, jonka suuntaisesti muutokset kadulla tulevat todennäköisesti etenemään. Jotain Aleksin liikekatumaineesta kertoo sekin, että Itäkeskuksen lasinalaisen kauppakeskuksen "bulevardin" mittasuhteet - korttelikoko, katuleveys, jalkakäytävätila - Aleksanterinkadun mallia.