1990-luku

1990-luvulla koettu hyvinvointiyhteiskunnan kriisi muutti myös aluerakentamisen toimintatapoja. Julkinen kaupunkisuunnittelu, eri intressiryhmien näkökulmia sovittelevana, hyviä ja virikkeisiä asuinympäristöjä luovana toimintana sai rinnalleen uusia kriteerejä. Kaupunkirakentamista tarkasteltiin myös kaupungin kiinteistötaloudellisesta intressistä käsin. Aluekohteisiin ja keskustan lievealueille syntyi yhä laadukkaampaa, piirteiltään kaupunkimaista ympäristöä. Pitkän tasoittuvan kehityksen jälkeen alkoivat aluerakentamiskohteet myös eriytyä sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Samalla myös uusia alueita rakennettiin tietoisemmin kaupungin erilaisille asukkaille. Kasvukehitys jatkuu edelleen voimakkaasti miljoonan asukkaan kaupunkiseudun keskipisteeksi muodostuneessa Helsingissä.

Vuoden 1960 jälkeen laaditut yleiskaavat ovat täydentäneet ja tiivistäneet tuolloin syntynyttä seutuistuneen kaupungin solukkoa. Helsingin yleiskaavatyö on jälleen käynnissä. Kaavoitukseen tulee nyt vaikuttamaan myös uusi rakennus- ja maankäyttölainsäädäntö, joka pyrkii entistä herkemmin huomioimaan alueellisen ja paikallisen kehityksen piirteitä. Kaupunki nähdään entistä selvemmin yhteisöllisen elämän areenana, ja sen urbaaneihin muotoihin suhtaudutaan entistä hienovaraisemmin, niitä tukien. Keskusteluun kaupungin muodosta osallistutaan niin "ylhäältä" kuin "alhaalta" käsin.

Linkkejä:
Jan Alanco, Pikku-Huopalahti, 1990(Helsingin kaupunginmuseo)