Sotaan ja rauhaan
Toimittanut Elina Ahonen
8 X n. 60 min., 2002
I Sotaan vai rauhaan - välirauhan aika 1940-1941
FT Lasse Laaksonen
Suomessa elettiin talvisodan ja jatkosodan välinen aika sodan uhan alla. Moskovan rauhansopimuksesta huolimatta sodan uhka ohjaili maan sisä- ja ulkopolitiikkaa. Neuvostoliiton paineen alla solmittiin lopulta Saksan kanssa asevelisuhde. Sotien välisen ajan valintoja ja mahdollisuuksia rajasivat Suomen geopoliittinen asema sekä eurooppalainen valtapolitiikka, Neuvostoliiton ja Saksan väliset suhteet.
II Suomalainen elokuvapropaganda ja -sensuuri viime sotien aikana
VTT Jari Sedergren
Elokuvan avulla vaikutettiin kansan mielialoihin sotien aikana: propagandalla hälvennettiin pelkoja, kohotettiin taistelutahtoa, korostettiin uhrimieltä. Puolustusvoimien uutiskatsaukset palvelivat kulloisiakin ulkopoliittisia päämääriä ja sotasensuurin tehtävä oli suojella Suomea vihollisen propagandalta. Moskovan rauhansopimuksesta lähtien elokuvan avulla pyrittiin ylläpitämään saksalaismyönteistä ilmapiiriä.
III Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa
FL Timo Malmi
Suomalaiset sotavangit joutuivat Neuvostoliiton sotavankileireillä aivopesun kohteiksi. Heitä pidettiin fasisteina ja heidät piti käännyttää kommunisteiksi. Entiset vangit kertovat, kuinka heitä kuulusteltiin, kuinka he näkivät vankeudessa nälkää, kuinka leireillä riehuivat monenlaiset sairaudet ja kuinka heidän oli tehtävä töitä kaikesta huolimatta. Suomalaisten sotavankien palaaminen kotimaahan kesti vuosia - eikä ole ehkä vieläkään päättynyt.
IV Ulkomaalaiset Suomen armeijassa ja kotirintamalla
Ye-everstiluutnantti Arto Kotro
Jatkosodassa taisteli noin kuusituhatta ulkomaalaista sotilasta. He olivat ruotsalaisia, virolaisia, inkeriläisiä ja karjalaisia. Vaikka vapaaehtoiset osallistuivat taisteluihin, heidän merkityksensä oli kuitenkin lähinnä psykologinen. Sen sijaan kotirintamalla peräti 70 000 ulkomaalaisen työpanos oli erittäin merkittävä: ilman inkeriläisiä ja työtä tekeviä sotavankeja kotirintama ei olisi selvinnyt. Suomen hyväksi taistelleiden ja työtä tehneiden kohtalo sodan jälkeen oli usein hyvin traaginen.
V Äiti, lotta ja sotaleski - sota-ajan naisten monet roolit
VTM Ilona Kemppainen
Ilman äitejä, lottia ja sotaleskiä kotirintama ei olisi selvinnyt sota-ajasta. Vaikka naisten harteilla oli raskas työ, lapset ja ehkä sodassa haavoittunut mies tai poika, edellytettiin heiltä tiukkaa moraalia ja vaikeuksien kestämistä. Sota-ajan kulttuuri nosti naiset sankarivainajien rinnalle sankariäideiksi. Sota-ajan naisilla oli monta eri roolia, joista heidän odotettiin selviytyvän kunniakkaasti - isänmaan vuoksi.
VI Evakosta evakkoon - Suomalainen siirtoväki vuosina 1940-1944
Dos., VTT Silvo Hietanen
Moskovan rauhansopimuksen seurauksena joutui yli neljäsataatuhatta suomalaista lähtemään kotoaan. Suurin osa evakoista oli karjalaista maataloussiirtoväkeä. Uuden sodan syttyminen merkitsi sitä, ettei siirtolaisten oikeuksien turvaamiseksi säädettyjä lakeja ehditty soveltaa käytäntöön. Menetetyt maat vallattiin takaisin ja Karjala liitettiin Suomeen ja sodan runtelemat pellot saatiin pian tuottaviksi. Kesällä 1944 oli lähdettävä uudelle evakkomatkalle, pois puna-armeijan suurhyökkäyksen tieltä.
VII Helsingin suurpommitukset
Prof., FT Ohto Manninen
Neuvostoliitto halusi nujertaa Suomen puolustustahdon pommittamalla Helsinkiä. Onnistuneen puolustuksen ja hyökkääjän puutteellisten ilmavoimien vuoksi vain joka kymmenes pommi putosi pääkaupungin asuntoalueelle. Kolme yötä kestäneillä suurpommituksilla oli kuitenkin vaikutuksensa sodan kulkuun: niiden myötä alkoivat rauhanneuvottelut. Suomalaisten vastarintahenkeä ne eivät kuitenkaan nujertaneet.
VIII Porkkala Neuvostoliiton sotilaallisen tukikohtana vuosina 1944 - 1956
Dos., VTT Jari Leskinen
Porkkala oli vuokrattava jatkosodan päättäneen välirauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliitolle viideksikymmeneksi vuodeksi. Porkkalan niemimaa oli niin lähellä Helsinkiä, että venäläiset olisivat voineet pommittaa laivastotukikohdastaan pääkaupunkia ja vallata siten koko Suomen. Arkistojen avauduttua on paljastunut, että Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon huoli Porkkalan suhteen ei ollut turha.