28. Hamsterin liiketalo, 1907-09, Aleksanterink. 11, Selim A. Lindqvist. (Kuva:SRM).

Hamsterin liiketalo

1800-luvun puolenvälin jälkeistä arkkitehtuuria kuvataan eklektiseksi historismiksi, kertaustyylien ajan arkkitehtuuriksi. Rakennusten arkkitehtuurisuunnittelu keskittyi tällöin tyylivalintojen luomien assosiaatoiden ympärille; kirkot rakennettiin goottilaisiksi, rahalaitokset renessanssipalazzoiksi, oikeustalot klassisiksi palatseiksi. Rakennuksen käyttötarkoituksen ja julkisivun välille tavoiteltiin assosiatiivista yhteyttä. Vuosisadan vaihteessa irrallisista tyylivalinnoista luovuttiin vähittäin. Historiallisten mielleyhtymien luoman jatkuvuuden sijaan tavoiteltiin ilmaisua modernista ajanmukaisuudesta. Tästä eteenpäin ratkaistiin taaksepäin katsomatta kysymys, mitä oli modernista yhteiskunnasta ja sen rakentamisesta itsestään kumpuava arkkitehtuuri? Vastausta ryhdyttiin hakemaan myös rakennusmateriaalien muodoista ja rakenteellisesta käytöstä.

Kuvaava esimerkki 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen rationaalisesta modernismista on Lundqvistin talon viereinen, arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema Hamsterin liiketalo (1907-09, Aleksanterinkatu 11). 1800-luvun loppupuolen rakentamiselle leimalliset rauta- ja lasirakenteet ovat vaihtuneet uuteen rakennustekniikkaan, teräsbetoniin, ja sille luonteenomaisiin koristepiirteisiin. Teräsbetoni oli kehitelty 1890-luvulla Ranskassa, korvaamaan esimerkiksi paloturvallisuussyistä ongelmallisia rautarakenteita. Hamsteri oli ensimmäinen suuri teräsbetonirunkoinen liikerakennus Suomessa, ja edelsi tässä jopa ruotsalaista kehitystä. Rakennuksen pohjakerroksen pilarien plastiset koristelinjat heijastelevat betonivalutekniikan luonnetta. Betonirakenteet oli suunnitellut materiaaliin erikoistunut insinööri Jalmar Castrén. Aikaisemmin vain teollisuusrakennuksissa käytetty betoni yleistyi nyt myös liiketaloissa. Rakennustekniikan huipentumaa edusti Stockmannin tavaratalon rungon rakentaminen teräsbetonista.