Tavaratalo kaupunkikulttuurin tuottajana

Stockmanninkin luoma palkkatyön ja kulutuksen ketju, ja sen tuottama moderni keskiluokkaistuminen alkoi tasata yhteiskunnan eri sosiaaliryhmiä erottavia piirteitä. Yhdenmukaistuvan kaupunkikulttuurin vertauskuvina pidettiin 1850-luvulta alkaen rakennettuja tavarataloja, joista ensimmäinen oli Pariisiin rakennettu Le Bon Marche. Nämä olivat perinteisistä liikkeistä poiketen kaikille avoimia ostospaikkoja, jonne saattoi tulla ilman ostovelvoitetta katselemaan tai anonyymisti aikaa kuluttamaan. Stockmannin asiallinen arkkitehtuuri oli sosiaalisen eronteon merkeistä vapaa, mutta se pyrki perinteisen arkkitehtuurin tapaan silti välittämään arvokkaan ja lujan vaikutelman. Modernistuvan yhteiskunnan piirteitä heijasti myös Stockmannin aukion keskelle vuonna 1932 pystytetty Felix Nylundin Kolmen sepän patsas.

Tavaratalon valmistuttua vanha myymälä Senaatintorilta, ns. Kiseleffin kulmalta (Kuva 38) muutti uuteen taloon. Senaatintorin äärellä liike oli ollut lähellä maan arvokkainta hengenelämää ja viestittänyt palvelevansa yhteiskunnan korkeimpia kerroksia. Uuden talon tyylin katsottiin kuvaavan uutta aikaa. Kielikysymykseen tavaratalossa suhtauduttiin neutraalisti. Ruotsinkielistä imagoa pidettiinkin yllä yhä enemmän liiketaloudellisista syistä, luomaan mielikuva pitkiä perinteitä ylläpitävästä laadukkaasta ostospaikasta. Arkkitehdin ehdotus uuden tavaratalon nimen muuttamiseksi "City":ksi tyrmättiin, omistajien pitäessä nimeä yritykselle arvottomana. "Stokkasta" muodostui nopeasti yksi Helsingin keskeisistä identifikaation paikoista, jollaisena se on säilyttänyt asemansa tähän päivään saakka. Stockmannin tavaratalo sai kilpailijoita olympiavuonna 1952 avautuneista graniitti-modernistisesta Elannon tavaratalosta (Kuva 39) (Veikko Léisten, Aleksanterinkatu 9) ja Sokoksen tavaratalosta (Erkki Huttunen, Mannerheimintie 9).

Linkit:
Kolmen sepän esittely (Helsingin kaupungin taidemuseon sivut)
Tapahtumia Stockmannin historiasta