Senaatintori: Yhteenveto

Senaatintorin kaupunkitilallisia esikuvia on löydetty Tukholmasta ja Berliinistä. Eräitä aikansa edustavimpia pohjoiseurooppalaisia kaupunkitiloja olivat Tukholman Kustaa Adolfin tori sekä Berliinin Gendarmermarktin aukio, joille yhteisiä piirteitä löytyy Senaatintorilta. Historiallisena lähtökohtana kaikille näille aukioille toimii Michelangelon laatima suunnitelma Rooman Campidoglio-aukiosta.

Tukholman ja Berliinin kaupunkitilat eivät noudata yhtä alkuperäistä kokonaissuunnitelmaa, jonka mukaan tilat olisivat rakentuneet. Aukioiden nykymuodot ovat syntyneet vähitellen historiansa myötä siten, että varhaisempaan tilaan on lisätty kunkin ajan arkkitehtuuri-ihanteita seuraten uusia rakennuselementtejä ja muutettu olemassa olleita. Aukioiden tilallista muodonantoa on sanellut historiallisen rakentumisen prosessi. Myöskään Helsingin Senaatintorilla ei voida osoittaa yhtä yksittäistä kaupunkisuunnitelmaa, jonka mukaan tori olisi toteutettu. Senaatintorinkin rakentuminen on tapahtunut toisiaan seuraavina rakennusvaiheina. Lähtökohdan kehitykselle tarjosi Engelin akvarellissa kuvaama vanha ruotsinvallan aikainen kauppatori. Kaupungin julkiset rakennukset sijaitsevat siinä katujen rajaamalla avoimella tilalla, muodostaen ikään kuin pikkukaupungin Akropoliksen!

Empiren myötä kaupungissa korostui säännönmukaisen kaupunkirakenteen tavoite, jossa julkiset rakennukset liitettiin kiinteästi kaupungin asemakaavaan ja korttelirakenteeseen. Ensimmäinen visuaalinen suunnitelma uuden Senaatintorin rakenteeksi voidaan tavoittaa Engelin vuonna 1818 laatimassa päävartiosuunnitelmassa (Kuva 3). Suunnitelma esittää asemapiirroksen ja perspektiivin keinoin torin pohjoissivun jäsentelyä. Päävartio sitä reunustavine julkisine rakennuksineen on edelleen sijoitettu torialueen keskelle itsenäiseksi rakennusryhmäksi. Toteutuksen pohjaksi valitussa vaihtoehtoisessa suunnitelmassa päävartio kuitenkin siirrettiin kiinni sen takana olleeseen kortteliin ja kalliomuuriin. Torikokonaisuudesta muodostui tällöin barokkimainen avautuvien tilojen sarja, jota kukkulan laella sijainnut kirkko hallitsi.

Fredrik Tengströmin litografia (Kuva 15) 1830-luvun lopulta esittää Engelin valmiiksi rakentamaa Senaatintorin muotoa. Senaatti ja Yliopisto rajaavat aukiota, jonka äärellä päävartio muodostaa vankan perustan ylleen kohoavalle kolmiulotteiselle kirkolle. Rakennusten rajaama toritila ja siihen visuaalisesti liittyvä kirkko on nyt erotettu toisistaan. Teema kytkeytyy saksalaisen uusklassismin päätyöhön, arkkitehti Friedrich Gillyn suunnitelemaan Fredrik Suuren monumentin (1798). Senaatintorin rakennusten väliset suhteet seuraavat kuitenkin tilallisesti aukion ruotsinvallanaikaisia lähtökohtia. Raatihuoneentoria esittävässä akvarellissa kirkko kurottuu visuaalisesti päävartion takaa. Tilaa rajaavat ja näkymää ohjaavat raatihuoneen, Senaatin ja Yliopiston rakennukset yhdessä päävartion kanssa. Rakennuselementtien välinen suhde on suurista mittakaavaa ja tyylimuotoja koskevista muutoksista huolimatta säilynyt Raatihuoneentorin ja Senaatintorin välillä ennallaan. Aukion empire-muoto palautuu sen alkuperäiseen lähtökohtaan, empire-ajan kaupunkirakenteeseen sovitettuna. Empiren luoma uusi kaupunkirakenne on juurtunut paikkaansa.