Liikekadut muodostuvat suurkaupunkiin

Stockmannin tavaratalon avajaisten aattona vuonna 1930 pääsi lehtiväki tutustumaan rakennukseen. Hurmaantunut Hufvudstadsbladetin toimittaja luonnehti vaikutelmiaan tavaratalon kattoterassilta seuraavasti: "Henrikin Esplanadi muistuttaa jotakin Pariisin bulevardia ja Aleksanterinkatu tuo mieleen Broadwayn. Sitä uskoo olevansa metropolissa!" 200 000 asukkaan Helsinki oli pieni suurkaupunki.

Heikin esplanadin, nykyisen Mannerheimintien luonne on muuttunut 1930-luvulta. Rakennuskantaa leimaa nyt liiketalojen horisontaali funktionalismi ja modulaarinen massiivisuus. Uusien liiketilojen sisäänvedot ovat korvanneet perinteisesti selväpiirteisen rajalinjan suurkaupunkimaisten näyteikkunoiden ja avoimen jalkakäytävän välillä. Kadun puuistutukset ovat saaneet väistyä liikenteen ja autopaikoituksen tieltä. Tämän päivän muutokset tähtäävät kauppakatuilmeen uuteen elävöittämiseen.

Aito mannermainen suurkaupunkibulevardi on säilynyt aistittavissa Pohjoisesplanadilla, jossa historiallinen rakennuskanta on säilynyt. Tilan artikuloinnissa on tapahtunut vain vähän muutoksia, ja katu on edelleen korostunut korkealaatuisen shoppailun ja suurkaupunkimaisen flaneerauksen vetovoimaisena ympäristönä. Kauniina kesäpäivänä vaikutelma suurten lasipintojen, kansainvälisen ihmismassan sekä valon ja varjon vaihteluna erottuvan uusrenessanssidekoraation keskellä on elävä.

Se että Aleksanterinkatua (Kuva 48) vuonna 1930 verrattiin Broadwayhin merkitsi katutilan luonteen poikenneen 1800-luvun lopun ihanteesta, eurooppalaisesta kaupunkibulevardista. Vertaus Broadwayhin ei myöskään tarkoittanut kadun olevan huvittelun tai teatterien leimaama tila. Aleksanterinkadusta oli tullut rationaalinen ja käytännöllinen, amerikkalaisuuteen yhdistetty kauppa- ja liikekatu. Katukuvan "amerikkalaisuus" vakiintui uusien pankkirakennushankkeiden pohjalta 1920-30 -lukujen taitteessa.