Avaimia Airaksisen tekstiin
Johdantokappaleessaan Airaksinen antaa tekstin pääkäsitteelle postmodernismille jonkinlaisen määritelmän. Seuraavat kaksi kappaletta paljastavat tekstin olevan osoitettu opiskelijoille tai yleensä sellaisille, joille aihe on ennestään melko vieras. Toisen kappaleen metatekstit “Tutustumme seuraavassa…” ja “Tutustumme ajattelijoihin…” esittelevät lukijalle tekstin sisältöä. Toisen kappaleen viittaus “lukemistoon” vihjaa tekstin kuuluvan suurempaan kokonaisuuteen. Viimeistään kolmannen kappaleen normatiivinen aloitusvirke “Opiskelijan on syytä pitää mielessään seuraava varoituksen sana” ilmaisee, että tekstin tavoite on johdattaa opiskelijaa filosofiaan. Se myös paljastaa, että kirjoittajan tehtävä on tällä tekstillä valistaa opiskelijaa. Oppikirjamaista sävyä tekstiin tuo myös se, että siinä ei ole viitattu käytettyihin lähteisiin.
Aiheen, filosofian vastavirran esittelyn, käsittely alkaa varsinaisesti neljännestä kappaleesta. Siinä niin ikään viitataan lukemistoon, mikä vihjaa, että opiskelijan tulisi samaan aikaan olla perillä lukemiston teksteistä. Filosofian vastanimiä luetellessaan Airaksinen kommentoi muutamia tavalla, joka epäilemättä herättää kysymyksiä. Esimerkiksi:
- Miten Hegel on filosofian vastanimi “osittain ja omalla tavallaan”?
- Miksi Schopenhauer on vastanimi vain “ehkä”?
- Millä tavalla Nietzsche on “suuri vaikuttaja”?
Koska näitä kommentteja ei millään tavalla selitetä myöhemmin, on ilmeistä, että kirjoittaja haluaa herättää tällä tavoin opiskelijan kiinnostuksen ja yllyttää ottamaan itse selvää edellisistä kysymyksistä. Hämmennystä herättää myös se, että Airaksinen esittää postmodernisti-nimen kuuluvan vain 1960-luvun jälkeen vaikuttaneille filosofeille, mutta esittelee suurimmaksi osaksi aikaisemmin vaikuttaneita filosofeja, joiden postmoderni piirre on jonkinlainen vastavirtaan kuuluminen. Toiseksi viimeisessä kappaleessa Airaksinen kiteyttääkin aiemmin esittämänsä: vastavirran filosofia elää ristiriidoista ja paradokseista, jotka pakottavat ihmisen katsomaan itseään uudella tavalla.
Loppujen lopuksi jää epäselväksi, kumpi on varsinainen pääkäsite, postmoderni vai filosofian vastavirta, koska ne eivät otsikosta huolimatta voi olla synonyymejä. Teksti käsittelee pääasiassa filosofian vastavirtaa, josta osassa on postmoderneja piirteitä. Tekstillään Airaksinen toteuttaa postmodernia ajattelua johdantokappaleessaan mainitsemalla tavalla: asioiden selvittäminen ja perustelu kuuluu moderniin ajatteluun, mikä on tarkoitus romuttaa.