"Kansallisseurojen", "Suomenruotsalaisten", "Alkiolaisten", "Voionmaalaisten" tai "Sirolalaisten" puoluepiirit eivät helposti sytytä nykyihmistä. Ne ovatkin avautuneet ja useat puolueopistot ovat ammatillistuneet (asiantuntijavaltaistuneet). Puolueiden sosiaalisaatio ja rekrytointi (ihmisten motivointi ja mukaanvetäminen toimintaan) tapahtuu meillä pitkälle kunnallisdemokratia- ja järjestökokemuksen kautta. Mediayhteiskunta toisaalta yllyttää puolueita tukeutumaan julkisuusarvoa ja -kokemusta omaaviin lavasäteilyä omaaviin asiantuntijoihin ja yksilöihin.

Ideologiset ja poliittiset auktoriteetit eivät ole enää yhtä itsestäänselviä kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Maailmankuvalliset auktoriteetit ja vahvat ideat (jopa ideologiat) eivät enää liity selkeisiin puolueperinteisiin tai puoluejohtajiin. Kun etsimme ratkaisuja omiin ongelmiimme tai sosiaalistumme jatkuvan 'identiteettityön' (Thomas Ziehe) ja erilaisten tiedonlähteiden ja keskustelukumppaiden kautta, tavallaan neuvottelemme monien eri instituuoiden, epävirallisten auktoriteettien ja asiatuntijoiden kentillä. Tämä koskee myös vanhempia ihmisiä ja heidän poliittisten kulttuuriensa muutosta, "jatkuvaa oppimista".

Eikä ole selvää, että vanhat instituutiot tai vanhemmat kykenisivät aina 'siirtämään' arvojaan tai elämäntapojaan nuorille. Nuoret voivat yhdistellä ja "miksata" (ns. globaalin media-aikakauden hybridit identiteetit) aiempia kulttuurisia normeja uusiin ja luoda näin omaa "identiteettipolitiikkaa". Puhutaan auktoriteettien kuolemasta - vanhemmat pyrkivät ehkä liiaksikin olemaan lapsiensa kavereita. Jotkut tutkijat puhuvat epätavanomaisesta oppimisesta, jolloin vanhemmat sukupolvet saattavat oppia myös nuorilta tai pitää heitä omana projektioperustanaan. Perhettä ei voi vieläkään jättää sivuun, mutta yhtä lailla koulu ja asevelvollisuus, päiväkoti ja kirkko, kaveripiiri, kaupalliset markkinat ja harrastuspiirit, taidekokemukset, globaali populaarikultuuri ja median maailma avaavat nykyisin myös poliittista kokemus- ja sosiaalistumishorisonttia nuorille.

Takaisin
© VTL Kari Paakkunainen