Valtiosta valtaan ja autonomiaan

Nykyisen Jyväskylän yliopiston politiikan tutkimuksen professorin Sakari Hännisen esseekokoelma "Valtiosta valtaan" (1986) silloittaa kriittisen tutkimuksen tietä suorasukaisen marxilaisen osallistumisen 1970-luvulta 1990-luvulle. Hän problematisoi monin tavoin Marxin kritiikin ajankohtaisuutta ja suhdetta politiikkaan. Hänninen etenee valtiosta kiehtovien austromarxistien kautta vallan analyysiin. Reitillään hän pohtii marxismin kriisiä, postmodernismia, pääoman kansainvälistä valtaa ja poliittisten kulttuurien ja jatkuvuuksien kuolemaa. Lopulta hän lähestyy Foucaultin kiisteltyä vallan analyysiä ja liittää kapitalismikritiikin tarkasteluun, jossa tullaan perinteisistä käskyvallan, pakkojen ja valvonnan maailmoista tarkkailun, seurannan ja kurin nimeämisen jälkeen jonkinlaiseen vallankäytölliseen karttaan. Ei olekaan suuri yllätys, että Hänninen joutuu pohtimaan myös kriittisen intellektuellin roolin murrosta marxismin kehityksessä. Individualismia ja autonomiaa on laiminlyöty; hallitsemisen ja osallistumisen näkökulmat ovat vuorotelleet paradigmoina. Nyt tutkija pikemminkin terävästi kysyy ja pohtii vallan kulttuurien pehmentymistä ja kokonaisuutta kuin vastaa muiden puolesta.