Keskustelumaisemassa elää uusia särmiä – NPM, globalismi jakavat

EUYOUPART:n (http://www.sora.at) nuorten poliittisia asenteita ja keskustelumaisemia heijastelevat faktorianalyysin (artikuloimat) dimensiot näyttivät kuitenkin aika lailla tutuilta (taulukko VI.) Ne osoittavat myös erja eri maiden nuorten poliittisen kultturin välillä. Joissain maissa liberaalit tausloarvot menevät läpi keskuslussa, joissakin maissa taas markkinavoimia arvostelevat globaaliliikkeet tai feminismi viehättävät nuoria enemmän.  ”Laki ja järjestys”  (F1) viestii keskustelijoiden yksioikoisesta kaipuusta koviin saktioihin, lasten kurinalaisuuteen, tiukkaan kasvatukseen ja autoritaarisiin politiikan asianhoitajiin (Mussolini, Kekkonen). ”New Public Management (NPM)” (F2) on yleisnimi dimensiolle, jossa liberaalin talouspolitiikan tiukat käsitykset sosiaalivaltion holhouksesta, valtion firmojen yksityistämisestä, julkisen sektorin tarpeettomuudesta yksilön onnen saavuttamisessa, työttömien itsesyyllisyydestä sekä markkinatalouden kehityslogiikan universaalista siunauksellisuudesta nousevat keskustelun alaisiksi. ”Fundamentalismi”  (F3)  liittää yhteen EU:n ja integraation uhan kansalliselle identiteeteille sekä pakolaisten ja maahanmuuttajien vastaanottonormien tiukentamisen.

”Globaali anti-liberalismi”  (F4) on keskustelumaisema, jossa kansallisen ja kansainvälisen kapitalismin – yritysten ja omistajien – kritiikki yhdistyy rikkaiden ja köyhien vastakkainasetteluun ja globaaliliikkeiden nuorten etiikkaan. ”Feminismistisellä” ulottuvuuudella naisten laajemmat asemat ja oikeudet politiikan kentällä tulevat poliittisen purennan aiheiksi. Kaikissa ulottuvuuksissa on ’uuden’ politiikan elementtejä. Voi kuitenkin arvioida, että ”NPM” sosiaalivaltiokritiikkinä ja ”Globaali anti-liberalismi” luokkavoimien vastakkainasetteluna ovat lähempänä perinteistä, ’vanhaa’ politiikan keskustelumaisemaa. Jälkimmäinen kuitenkin nostaa sosiaalisten ryhmien tasa-arvo –kysymykset lähemmäksi globaalin vastuun ongelmia kuin vielä 1990-luvulla. Yhteys globaaliproblematiikkaan ja –liikkeisiin sekä näiden media-agendaan on ilmeinen. (Taulukko VI.)

TAULUKKO VI:
Politiikkaa koskevat väitelauseet.
Rotatoitu faktorimatriisi.
 

TAULUKKO VII:
Politiikkaa koskevat väitelauseet.
Rotatoidun faktorimatriisin maakohtaiset
faktoripistemäärien keskiarvot.
 

”Ison heilurin” britit ja uudet demokratiat

Iso-Britannian onneton poliittinen osallistumiskulttuuri saa jonkinlaisen selityksensä väitelauseiden kuvastelemassa monipolvisessa ja polarisoituneessa keskustelussa. Ehkä sittenkin on niin, että brittinuoret pohtivat politiikkaa ulottuvuuksissa ja arvoissa, jotka heikosti välittyvät ja sähköistävät perinteisiä politiikan kenttiä ja julkisuuksia. Näin heidän ambivalentti outsider –asema poliittisessa asetelmassa tulee jotenkin paremmin ymmärretyksi. Brittinuoret ovat empiirisessä vertailuasetelmassa lain ja järjestyksen kannalla (F1). Sosiaaliset ongelmat ja niukkuudet sekä yhteiskunnallisten asioiden hallitsemattomuuden tunne on luonut järjestysreaktion.(Taulukot VI ja VII.)

Reaktio on myös koko järjestelmän vastainen, Isoa Hoitajaa haetaan onnettomille asioille jo nyt. Myös fundamentalististen ajatusten suunnassa (F3) saarivaltion faktoripistemäärien keskiarvo nousee korkealle. Maahanmuuttaja-asenteet ovat tiukat tässä miljoonien pakolaisten ja maahanmuuttajien maassa. Toisaalla britti-identiteetti on uhattuna Euroopan unionin vaikutusvallan kasvaessa, mitä vaaraa maahanmuuttajavaikeudet voivat lisätä; Iso-Britanniassa on vanha hajurako EU:n hengen mukaista integraatiota kohtaan, ”kanaalin takana” ovat ”vanhat kelmit”  Ranska ja Saksa – sekä nyttemmin ehkä ”turhankin laajat ja nälkäiset” pikkuvaltiot.

Erityisen hurjalta näyttää taulukko kohdassa, jossa tarkastellaan uuden liberaalin talouspolitiikan latauksia (F2: 0,54!) Tatcherin ja Majorin radikaali liberaali talouspolitiikka ja Blairin heidän jälkeensä rakentama ”Kolmas linja” ovat heijastuneet nuorten sosiaalisiin konteksteihin ja politiikkapuheisiin: liberaali eetos, vastuukäsitys ja talouspolitiikka hyväksytään täysin rinnoin brittiläisnuorison kansalaismielipiteiden tasolla (F2). Sosiaalinen ja poliittinen vastuu elämästä ja sosiaalisista haasteista on yhteisöllistynyt ja yksilöitynyt hurjasti. Vanhan Labour-Puolueen sosiaaliturvapolitiikka tai lordi Beveridgen minimitoimeentulo-opit ovat auttamatta historiaa. Kansalaisyhteiskunta on omavastuinen yritteliäs yhteisö, elämässä pärjääminen on itsestä kiinni; julkinen holhoaa ihmistä sivuraiteelle.

Toisaalla globaalin anti-liberalismin ulottuvuudella (F4) osoittautuu, että englantilaisnuorikkojen enemmistön mielipiteet kärjistyvät kapitalismikritiikin kannalle. Vapaata markkinataloutta koskevan kysymyshorisontin muutos osoittaa nuorison toisaalla – sosiaalisten luokkien äärellä ja kansainvälisellä tasolla - toimivan myös anti-liberalistisesti. Samaan aikaan nuorten (keskimääräinen) ääni voi olla kriittinen sosiaalivaltion holhousta kohtaan – ja toisaalla sosiaaliset luokat ja epätasa-arvo sekä kansainvälisen kapitalismin ongelmat voivat virittää anti-kapitalistista henkeä. Tutkimustulosten mukaan anglo-amerikkalainen liberaai valtion arvostelu sekä vuosisatojen aikana kristallisoitunut luokkapolitiikka elävät ja muokkaantuvat nuorten kansalaisten samanaikaisina keskustelutapoina. Feminismi (F5) ei suuresti säväytä saarivaltion nuoria. (Taulukot VI ja VII.)

Jo aiemmin olemme kiinnittäneet huomiota Slovakian nuorten äkkipikaisiin poliittisiin asenteisiin, joidenka taustalla maa yrittää yhtenä miehenä pärjätä ja päästä mukaan eurooppalaiseen talouteen ja turvallisuuspiiriin. Tässä projektissa ei siedetä paljon erilaisia sosiaalisia ryhmiä, yksi johtajakin kävisi järjestelmässä, jossa olisi ’lain ja järjestyksen henki’ (F1: 0,43)! Sen sijaan rasismin ja integraation uhat nationismille (F3) eivät slovakkinuorisoa heilauta - jopa päinvastoin. Niukka projekti on nuorille myös tiukka paikka, ”Uuden liberaalin talouspolitiikan” (NPM; F2) arvostus on heikkoa Slovakian kansalaisyhteiskunnassa.

Näyttää jopa siltä (F4: 0,23), että tässä uudessa pikku-valtiossa asuvat nuoret kokevat (keskimäärin) olonsa epätasa-arvoisiksi: köyhät ja rikkaat sekä toisaalta pääomanomistajat ja työntekijät kohtaavat eri tavoin kansainvälistyvän talouden – globaaliliikkeillä on sosiaalinen tilauksensa. Näkyisikö tässä reaalisosialismin perintö: ”pakosti, yhtenä järjestyneenä miehenä matkalla kansainväliseen, aika kamalaan kapitalismiin!”  Vaikka Slovakiassa nuoret naiset osallistuvat monilla kentillä yhtä lailla kun nuoret miehetkin, ei sikäläinen EUYOUPART-kyselyyn vastannut nuoriso keskimäärin herää feminististen tunnusten (F5) äärelle. (Taulukot VI ja VII.)

Myös Virossa nuoriso haluaa lähes Slovakkien intohimolla takoa ”lain ja järjestyksen” avulla poliittisen järjestelmän yhtenäisyyttä (F1). Valtion ja kansalaisyhteiskunnan rakentaminen vaatii itsekuria (niinkuin Suomessa 1930-1950 –luvuilla). Ja jos talouspolitiikka on liberaalia, veroja ei haluta nostaa ja tulonsiirrot voivat olla niukkoja, tulee kulttuurinen ja ideologinen kuri olla luja, että laiva pysyy koossa ja linjalla kohti Länttä. Nuoriso ei ole kuitenkaan – ainakaan keskimäärin - erityisen valmis uusiin liberaaleihin talousavauksiin (F2).

Fundamentalistiset asenteet eivät ryyditä kyselyyn vastanneita virolaisnuoria (F3). Vastaukset tässä ovat aika suvaitsevia - tunnemmehan vahvat jännitteet viron- ja venäjänkielisten nuorten välillä. Virolaisnuoret vastustavat ratkaisevasti vähemmän - muuhun aineistoon verraten – maahanmuuttajia (2,8 ka / 3,3 yleensä). Globaali liberalismi –kritiikki (F4) ei sytytä Suomenlahden eteläpuolista nuorta kansalaisyhteiskuntaa samalla tavalla kuin Slovakiassa. Taloudellinen menestys on ollut avoimilla markkinoilla ja integroituneessa Euroopassa ilmeinen, ainakin kehitys on tulkittu näin. Feminismi (F5) ei virolaisnuoria keskimäärin liikuta, ainakaan myönteiseen suuntaan.   (Taulukot VI ja VII.)

Väittelyssä polarisoituva Ranska

Italian nuorten poliittiset puhetavat eivät näytä taaskaan oikein sopivan tai tulevan ymmärrettäväksi muun eurooppalaisnuorison vertailumerkitysten osana. Autonominen poliittinen keskustelutapa ei alistu ”lain ja järjestyksen” tunnusten (F1) alla tai alle ainakaan aineiston valaistuksessa. Näin käy, vaikka tiedämme hyvin esimerkiksi Lega Nordin (”Pohjoisen liiton”) tiukan propagandan maassa ja suosion myös nuorten keskuudessa. ’New Public Managementtia’ (F2) vierastetaan ja se torjutaan saapasvaltiossa. Kuten teemahaastattelujen yhteenveto osoitti, maassa on epäröintiä EU-avautumisen suunnassa ja pakolaiskysymys on aktuelli riidanaihe varsinkin afrikkalaismuuttajien vuoksi (F3). Globaali anti-liberalismi (F4) sen enempää kuin feminismikään (F5) eivät liikuta italialaisnuorison asenne-enemmistöä, vaikka maassa onkin omat vahvat globaali- ja naisliikkeen juuristot ja aktivistit.  

Sen sijaan Ranskassa globaali kapitalismikritiikki (F4) ja feministinen asenneviritys (F5) ovat keskimääräistä korkeammalla. Tässä näyttäytyy performatiivinen asenne kansalaisryhmien arkisten aivoutusten tasolla ilman vanhempien sukupolvien poliittisia foorumeita tai osallistumiskenttiä. Globaaliliikkeiden lataus näyttää huomattavalta, maa onkin globaalien tunnontuskien kärkimaa aineistossa; sille on löydettävissä luontevat taustansa. Onhan maa esimerkiksi Atac –liikkeen syntyseutua ja monet foorumit ja viikkolehdet jatkavat 1960-luvun tyylistä kansainvälisen kapitalismin arvostelua. Yhtä lailla feministinen diskurssi on EUYOUPART:n aktiivisin; Ranska on monen feministisen teorian ja liikkeen keskus.  Simone De Beauvior ja Julia Kristeva ovat vaikuttaneet Pariisissa. (Taulukot VI ja VII.)

Fundamentalistiset ajatusmuodot eivät tässä mittauksessa saa ”trikolorin” nuorten suosiota, vaikka maassa etniset arvot ovatkin polarisoituneet. Ääriliikkeiden ja ehkäpä juuri uusoikeiston kannatusperustat (F1: 0,21) näkyvät ”lain ja järjestyksen” nimissä käydyissä keskusteluissa. Kun sosiaaliset ongelmat lisääntyvät ja oma identiteetti asettuu monien sosiaalisten haasteiden ja kulttuurien haastamana epävarmuuden tilaan ja uhanalaiseksi, ”Front National” (Kansallinen rintama) voi tulla apuun ja ”koodata uudelleen” (Hainsworth 1992, 47-48) nuorten turvaidentiteettiä, antaa eheyden tunteen. Ranskalaisnuorilla on taipumusta etsiä dramaattisia ratkaisuja milloin vasemmalta (globaaliliikkeet, feminismi), milloin oikealta (laki ja järjestys), konventionaali poliittinen kenttä on harvoin ollut sen suosiossa. Lahjakkaimmat lukevat poliittista filosofiaa ja pyrkivät tutkijoiksi ja toimittajiksi, taas ohi konventioiden. Nämä ajatukset välittyivät hyvin EUYOUPART:n istunnossa, jonka partneri Anne Muxel oli organisoinut Pariisin yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella (2004). Siellä on vaikuttanut muun muassa Muxellin opettaja, kuuluisa nuorten poliittisen kulttuurin tutkija Annick Percheron.

Itävallan nuorten asenneanalyysin konstruoimat keskustelumaisemat ovat kiintoisat. ”Uuden järjestyksen”  yksinkertaiset auktoriteetit eivät saa nuorisoryhmien suosiota. Itse asiassa näyttää siltä, että ne torjutaan kaikkein tiukimmin aineistossa (F1). Sen sijaan tiukan populistin Heiderin 1990-luvun lopun kampanjoinnista ja myöhemmistä Turkin vastaisista mielenilmaisuista tutut fundamentaliset ja rasisminkaikuiset itävaltalaisasenteet työntyvät esiin aineistossa (F3). Tulos yllyttää meitä tulkitsemaan niin, että sosiaalisten ongelmien kokemuksen sekä pikkuvaltioidyllin poliittisen eheyden ja identiteetin uhat on ollut mahdollista kanavoida maahanmuuttajakeskustelun avulla, mikä myös Heiderin vapausliikkeen menestyksen vuoksi johti huomiota herättäneeseen konfliktiin Itävallan ja Euroopan unionin välillä. Useissa maissa fundamentalistiset ja ääriliikkeiden kannatus tai asenteellinen potentiaali näyttäisi olevan yhteydessä Euroopan unionin legitimiteetin puutteeseen. Euroopan unioni nähdään ”suurten keskusten moniarvoisena uhkana”, joka vaarantaa perusväestön – Itävallassa erityisesti nuorten duunarimiesten – edut.  (Taulukot VI ja VII.)

”New Public Managementin (NPM)”  (F2) asenteellinen kärki ei saa turvallisen korporaatiotradition varassa eläneen itävaltalaisnuorison kannatusta. Se ei ole suunta, mistä etsitään ratkaisua vanhempien sukupolvien unelmien ja illuusioiden murtumiselle nuorten keskuudessa. Kuten ei Euroopan unionikaan, ei myöskään globaaliliikkeet tai globaalien markkinoiden kritiikkikään (F4) ole perusnuorison suuntaus miettiä politiikan ongelmia ja tulevaisuutta. Pieniä ja äänekkäitä ryhmiä tällä kentällä kylläkin toimii ”Idylli-Itävallassakin”. 

Sen sijaan viitos-faktorilla modernin tasa-arvo -henkinen naisasia saa Itävaltalaisnuorten enemmistön mukaansa. Ranskan nuorten rinnalla Alppien pikkuvaltion nuoret ovat aineiston aktiivisimmat ryhmät laajentamaan tasa-arvoa ja politiikan perusasemia naisten suuntaan. On huomattava myös se, että muuttuja vain heikosti artikuloi radikaalimman – pelkän tasa-arvo –ajattelun ylittäviä - feminismin tuntoja. Aktiivisuusvertailun tasolla Itävallan nuoret naiset olivat kaikkein vahvimpia – nuoret miehet jäivät politiikan kentillä selvästi toiseksi.  

Suvaitsevassa Suomessa naiset ja radikaalit marginaalissa

Suomen nuorten asenneorientaatiot näyttäytyvät tässä jälleen kerran aika varovaisilta. Poliittinen kokemus ja siihen ankkuroituva poliittinen retoriikka eivät näyttäisi suosivan laajaa asteikkoa, dramaattisia eroja ja tyylivariaatiota. Faktoridimensioiden ilmaisemat perussuuntaukset tavallaan torjutaan Suomen aineistossa (miinus-merkkiset lataukset). Silti tulokset kiinnostavin tavoin tarkentavat kuvaa nuorten härmäläisten poliittisesta keskustelumaisemasta. Vaikka nuorisomme keskuudesta on helppo kansallisin tutkimusasetelmin löytää omat ”järjestyksen pitäjät”  (tässä F1) ja myös rasististen tendenssien ryhmät (tässä F3), eurooppalainen vertailu osoittaa, että keskimääräisesti suomalaiset ”Matti ja Maija” eivät suosi uusautoritääristä ja rasistista politiikan agendaa. Huomio ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi äänekkäitä ryhmiä molemmissa suunnissa. (Taulukot VI ja VII.)

Nämä tiukat faktoriulottuvuudet tuleekin lukea suomalaisen (keskimääräisen) suvaitsevaisuuden voittona. Eurooppalaisessa vertailussa ”lintukoto-nuoremme” torjuvat järjestysopit erityisesti silloin kun puhutaan kuolemantuomiosta, entistä kurinalaisemmasta (lasten) kasvatuksesta ja ’Ison Hoitajan Auktoriteetista’. Hyvä näin! Toisaalla aineisto todistelee, että maahanmuuttaja-asenteet ovat meillä merkityksellisesti liberaalimmat kuin EUYOUPART-partnerimaissa keskimäärin. Tässä katsannossa suomalaisnuorten asenne Euroopan unionin ”kulttuuri-imperialismiin” – (pien)valtioiden tai alueellisten identiteettien vaarantamiseen – on keskimääräistä vaisumpi. Suomalaiset ovatkin suhteellisen avoimia Euroopan (unionin) edessä, menossa tai etsiytymässä samastumiskohteineen sinne, vaikka eivät erityisen innostuneita eurooppapolitikoinnista olekaan. Eurooppaan ei Suomen nuorten toimesta mennä poliittisin termein.

Tämän rinnalla on tärkeää huomata, että ”porfoliosukupolven” individualismi, yrittäjyysorientaatio ja ”nuori on oman onnensa seppä” –asenteet eivät näy yleisessä uuden liberaalin vero- ja tulonjakopolitiikan kannatuksena (NPM, F2). Huomio saa tukea muun muassa tuoreista yrittäjyysasennetutkimuksista. Homogeeninen sosiaalinen ja kulttuurinen tausta ja julkisen ja yksityisen sektorin kompromissi heijastuvat taustalta. Erityisen määrätietoisesti nuoret härmäläisvastaajat viestivät, sen, että valtiota ja julkista sektoria tarvitaan hyvän (yksilöllisenkin) elämän takaamisen (0.5 pisteen poikkeama aineiston Ka:sta) eikä hyvinvointivaltion holhous johda vastaajien mukaan ihmisten passivoitumiseen. Sen sijaan valtionyhtiöiden yksityistämiskeskustelussa meikäläisnuorilla on jo enemmän ”sormi keskellä suuta” (sama kuin aineiston kokonaiskeskiarvo).

Kuten EUYOUPART-raportin tarkasteluista huomataan (http:// www.sora.at), Suomessa nuorten naisten nousu politiikan osallistumiskentille saattaa olla tyrehtymässä tai paluu miesten valtaan on jo käynnissä? Tällä on yhteytensä suomalaisnuorten tapaan selvän passiivisesti osallistua sukupuolten tasa-arvoa koskevaan polemiikkiin (F5) – vain Virossa feministiset perusarvot saavat vähemmän kannatusta!  Muuttujatasolla Suomenlahden pohjoispuolella asuvat nuoret torjuvat ajatuksen, että olisi saatava lisää naisia politiikkaan. Asenne voi tarkoittaa myös sukupuolikiintiöiden vastaista ajatustapaa.

Erityisen vaitonaisia suomalaisnuoret ovat globaaliliikkeiden äärellä  (F4) – Greenpeacen toimiston sulkeminen Suomessa ja globaaliliikkeiden pienten, mutta aktiivisen taitavien, ryhmien poliittinen teatteri Suomessa ei enää liikauta Tarja Halosen tasavallan nuorten enemmistöä. Rikkaiden ja köyhien välinen tasa-arvo –tilanne, kapitalistien kansainväliset voitot ja paisunut poliittinen valta maailman mitassa eivät aineiston valossa liikauta suuresti suomalaisnuoria. Globaali-kriittisten liikkeiden suosio oli viitisen vuotta sitten huomattava Nuorisobarometrinkin (NUORA) mukaan, nyt tuo suhdanne on tämän tiedon mukaan ohi.  

Suomalaisnuoret ovat vertailussa pohjoismaisen demokraattisia, tulonjakomyönteisiä ja suvaitsevaisia, mutta tasa-arvopolitiikka ja globaali anti-liberalismi eivät saa heitä (keskimäärin) mukaansa. Vallankin vastakarvainen tasa-arvo –asenne on tässä tutkijaa yllättävä.