Keskimääräisessä aktiivisuudessa ei hurraamista: osallistumisvalmius, -keinot ja -mielikuvitus laajenevat

Seuraavat  taulukot ovat jo edellä esitellyn EUYOUPART:n (kahdeksan eu-maan nuorten oallistumiskultturin vertailun (http://www.sora.at) parhaita anteja nuorten poliittista kulttuuria koskevaan keskusteluun. Tulokset eivät kerro poliittisesti erityisen värikkäästä ja aktiivisesta sukupolvesta. Kunkin lukijan ja arvioijan oma asia on, kuinka tuloksia tulkitaan. Jos vaaliosallistuminen jätetään sivuun tarkastelusta, nuorista lähes 60% osallistui johonkin poliittiseen liikkeeseen, tekoon tai toimintamuotoon (Taulukko III). Ilmaisuhalu siis elää, vaikka se jääkin vähemmän kollektiiviseksi ja moniääniseksi. Monet seikat kuitenkin puhuvat osallistumistapojen monipuolisuudesta. Institutionaaliset ja kollektiiviset osallistumistavat saavat rinnalleen uusia aktiivisten nuorten yksilöllisempiä ja asiakohtaisia poliittisen kannan ilmaisurepertuaareja ja keinoja. Mediajulkisuuden kautta radikaalit ja harvinaiset toimintamuodot heijastuvat laajemmin eri sukupolvien poliittiseen tulkintaan.

Näiden taulukkojen avulla voi testata vakuuttavasti omia tulkintoja ja ennakkoluuloja nuorten vanhan ja uuden politiikan aktiviteeteista. Voi myös vertailla sovinnaisen institutionaalisen vaikuttamisen ja radikaalimman, epäsovinnaisen ja jopa laittoman aktionismin, suosiota nuorten keskuudessa.   Monien toimintamuotojen kohdalla nuoret myös jonkin verran liioittelevat aktiviteettejaan, mutta äänestämisen kaltainen ”peilailu” ei ole tiukempien osallistumisrepertuaarien osalta mahdollista.

Kyselytutkimusten perinne myös osoittaa, että vastaajat ovat runsain joukoin hyväksymässä tai periaatteessa hyväksymässä monia toimintamuotoja. Mutta itse teko, osallistuminen, jää valtaosalla puuttumaan. EUYOUPART-hankkeessa keskityttiin tekoihin, osallistumisakteihin. Vanhempien vastaajien mahdollisuudet osallistua ovat nuorimpiin verrattuna moninkertaiset. Puolet vastanneista (49,9%) – siis myös vaalien aikaan alle 18-vuotiaista eli äänioikeutta vailla olevista – nuorista on ilmoituksensa mukaan äänestänyt virallisissa vaaleissa. (Taulukko III.)

Joka kahdeskymmenes nuori (4,7% ja lähes 10% äänestäneistä) on ehtinyt jättämään myös hylätyn äänen vaaleissa. Myös suomalaisnuoret (3,4% äänestäneistä) ovat opettelemassa tätä vaalien juhlavaa perinnettä rienaavaa ja puoluevaaleja terävästi kyseenalaistavaa toimintatyyliä. Mutta poliittisen ilmaisutaidon modernissa Pariisissa ja muualla Ranskassa asiattomista ja piikittelevistä vaalilipuista on tullut suorastaan toimintatapa (13,2%). Ranskassa näistä ilmaisutavoista myös vitsaillaan ja niillä on oma poliittinen paikkansa halvennettavan tai vastustettavan poliittisen kulttuurin tai opponoinnin kannalta. Osuva ironia osuu ja kontekstualisoi vaalit ja vastustajat koomis-ironisessa valossa. (Taulukko III.)

Korkean äänestysprosentin maissa, Itävallassa ja Italiassa, hylättävät äänestysliput ovat myös suosiossa. Tässä heijastuu sekin, että nuoria viedään äänestyspaikoille ”puoli-väkisin” ja huomattava osa nuorista niskuroi. Itävallassa ja Ranskassa kotiin jäänti vaaleissa voi merkitä myös selkoprotestia. Jos halu ilmaista vahvaa poliittista kantaa on kova tai kiihkeä, keinot monipuolistuvat. Joka kymmenes suomalainen äänioikeutettu nuori jättää äänestämättä kokien siten protestoivansa vaaliasetelmaa. Protestin kärki on Suomessa todennettu aiemminkin. Protestiäänien häviävän pieni määrä UK:ssa osoittaa maan heiveröisen nuorten valveutuneisuuden, ei jakseta edes protestoida kunnolla.

Euronuorten julkipoliittiset aktiviteetit

Vetoomusten, nimilistojen ja adressien allekirjoittaminen erilaisilla foorumeilla on osa poliittista kulttuuria, joka saa hyvin vaihtelevia muotoja ja merkityksiä eri maissa. Silti on helppo huomata, että tämä vuorten etujen ja tahdon mobilisointi ja ”joukkojen rekrytointitapa” on vaalien jälkeen suosituin aktivoitumismahdollisuus nuorille (27,7%). Nuoret katsovat nimen antamisen poliittiseksi teoksi, jolla on merkitystä. Saksa on nimilistojen luvattu kansalaisyhteiskunta. Suomessakin osataan tämä mielipiteiden artikulaation muoto keskimääräistä paremmin – nyttemmin myös netissä. Slovakian nuorisokin on poliittisesti pirteä juuri poliittisen nimien keruun kaltaisissa tilanteissa. (Taulukko III.)

Sen sijaan Viron ja varsinkaan Nyky-Britannian nuorison keskuudessa tähän 1900-luvun moderniin kansalaisyhteiskunnan mobilisointiin ei osata tai haluta yhtyä, vaikka perinne nostettiinkin ylös paljolti juuri saarivaltiossa reippaat sata vuotta sitten. Italialaiset (14,3%), saksalaiset (8,2%) ja ranskalaiset (8,1%) nuoret ovat siirtyneet poliittisena organisaattorina ja propagandistina jo toiselle asteelle, nimienkerääjien eliittiin. Suomalaiset nuoret pääsevät tähän poliittisen paremman väen, ”eurooppalaisten julisteiden liimaajien”  kastiin, keskimääräisesti (7,3%).  Lentolehtisten jakaminen (5,7% kaikista) – perustason fyysisen joukkotyön muoto tämäkin – ei ole ihan nimien keruun kaltainen osallistumismuoto nuorten eurooppalaisissa piireissä. Yllättävän hyvin suomalaisnuoret (5,1%) uskaltautuvat mukaan jalkautuvaan ja ihmisiä kohtaavaan poliittiseen perustyöhön.

Kaikki suomalaisnuoret eivät vertailututkimuksen mukaan pelkää julkipoliittisia toimintamuotoja, jolloin osallistutaan poliittisiin tilaisuuksiin (21,7% / keskim.21,5%), pidetään poliittisia puheita (4,1% / keskim. 2,7%) tai voidaan kantaa poliitisia rintamerkkejä (10,1% / keskim. 10,4%). Vaikka kynnykset näyttää poliittista väriä ja osallistua ovat erilaiset maittain, aktiviteettien tasot samalla kuitenkin ilmaisevat jotain nuorten harkintaan perustuvasta valmiudesta ja poliittisesta dialogista. Suomessa tunnustetaan toimintamuotojen tasolla poliittista väriä keskimääräistä uskaliaammin. Tämän tiedon mukaan nuoret poliittiset puhujat olisivat meillä suhteellisen aktiivisia. Poliittiset puhujataidot ja retoriikka, ’small talk’,  ei kouluissamme olekaan täysin kuollut ja kuopattu, vaikka niin usein väitetäänkin. Nämä toimintamuodot merkitsevät poliittisen värin tunnustamista, poliittisen puolen ja leirin valintaa. (Taulukko III.)

Suomalaisnuorten suhdetta puolueisiin ei voi pitää aktiivisena, mutta tietynlainen avoimuus puolueihmisten suuntaan elää nuorten keskuudessa; 12% (keskim. 7,7%) kyselyyn vastanneista oli olut yhteydessä johonkin poliitikkoon ja 8,1%:lla nuorista (7,7% keskim.) on kokemusta rahan antamisesta poliittiseen toimintaan. Kuten edellä on jo alustavasti huomattu, suomalaisnuoret eivät ole puolueintoisia nuoria, mutta monet ryhmäännyttävät, identifioivat ja kollektiivista väriä ilmaisevat osallistumistavat elävät tai ovat mahdollisia Suomessa – eurooppalaisessa vertailussa jopa suhteellisen voimakkaasti. Poliittisten julkisuuksien, symbolien ja ryhmienkin kautta osataan operoida ja pelata, vaikka pikäaikaisia sitoutumisia ja jäsenyyksiä poliittisissa organisaatioissa ja vallankin puolueissa vältelläänkin. Poliitikkokin on monta kertaa lähempänä kuin puolue. Rintamerkki on ratkaisevasti helpompi ilmaisukeino poliittisen puolen valinnasta kuin jäsenkirja.  

Italian kyselyyn vastanneet nuoret näyttävät olevan erityisen riehakkaita myös poliittisissa joukkotilaisuuksissa (39,6%), poliittisia merkkejä ja symboleja ei pelätä ja ne ovat osa nuorten poliittista esitystä (23,3%). Katukuvassa kuuluu – jos tutkimustuloksin on uskomista! Myös saksalaisnuorilla on suomalaisnuorten tapaan keskimääräistä intensiivisempi uskallus ja halu osallistua poliittisiin kantaaottaviin julkisuuksiin, poliittiset tilaisuudet keräävät hyvin nuorta väkeä Saksassa. Itävalta asettuu tässäkin Saksan nuorten poliittisen kulttuurin rinnalle – kollektiiviset  konventionaalit poliittiset puolen valinnat, julkisuudet ja kannanotot ovat siellä keskimääräistä enemmän nuorten arkea. (Taulukko III.)

Sen sijaan kasvokkain haastatellut ranskalaisnuoret osoittautuvat tässäkin tyypillisiä eurooppalaisarvoja näkymättömämmiksi. Ryhmämuotoisista performansseista ja poliittisista symboleista ei tutkimuksen mukaan ole ranskalaisnuorten keskuudessa paljon näyttöä. Slovakian ja Viron demokratioisssa politiikan ryhmätasoiset kontaktit ja kannanilmaisun muodot eivät ole järin kehittyneitä, mutta keskimääräistä alemmat aktiivisuusluvut ovat kuitenkin selkeästi brittivastaajia korkeammalla. Yhdistyneiden kuningaskuntien nuoresta sukupolvesta osallistuu vain murto-osa muihin maihin verrattuna politiikan joukkoaktiivisuuden ja oman puolen julkisen valinnan toimintoihin. 

Taulukko III:
Osallistumistapojen suosio kahdeksassa maassa (Q13)

Kaupan tiski ja netti politikoinnin tiloina

Konsumerismi – tuotteiden ostaminen (33,8%) tai boikotointi (28%) poliittisista, eettisistä tai ympäristösyistä – on suomalaisnuorten osallistumisen aktiivisinta maisemaa. Hyödykemarkkinoiden poliittisesti ja ympäristöllisesti valveutuneina kuluttajatoimijoina maamme nuoret ovat kaikkein aktiivisimpia Euroopassa. Suomalainen yhteiskunta on kypsynyt avoimeen, vapaaseen ja aktiiviseen kuluttajakeskeiseen materialismiin ja ajattelutapaan aika myöhään. Monien tutkijoiden mukaan vasta 1980-luvun nousukausi vapautti häpeilemättömän kuluttajan ja kuluttamiskokemuksen nautinnollisen maailman. Tuota ennen kuluttajan aktiivisuutta ja narsismia tuli jotenkin pyytää anteeksi. Ja kuluttajan aktiivisuus viittasi vastuullisuuteen, säästeliäisyyteen ja osuustoiminnallisuuteen. (Taulukko III.)

Ehkä tässä on yksi syy siihen, että Suomessa on osana julkisten instituutioidenkin toimintaa - kuten kouluopetusta - kehittynyt varsinkin ekologisesti ja globaalisti vastuullisen kuluttamisen ajatus. Ajatus markkinoiden kautta rakentuvasta kestävän kehityksen tuotteiden ja palvelun maailmasta on lämmittänyt monen suomalaisen puna-vihreän ajattelijan mieltä. ”Reilun kaupan” banaanin ostaminen ei ole dramaattinen vaan aktiivisen kansalaisen reipas teko. Toisaalta nuorisoverkostojen omat kansainväliset boikottikampanjat tunnetaan hyvin Suomessa, ja esimerkiksi Netissä tiedot eettis-yhteiskunnallisesti tulenaroista tuotteista ja palveluista leviävät nopeasti.  

Myös Italiassa ja Itävallassa tunnistetaan konsumerismin keinot. Joka viides nuori kansalainen harkitsee ostopäätöksiään myös poliittisesti näissä maissa. Vihreiden eurooppalainen kotimaa Saksa ja elämäntapavaihtoehtoja usein propagoiva Ranska jäävät kuluttajatietoisuudessaan hiukan jälkijunaan.  Slovakian ja Viron nuoret ovat omassa hektisessä markkinamaailman opissaan omaksuneet merkittävästi myös kriittisen kuluttajatietoisuuden oppeja. Niissä ostopäätösten eettinen punninta on lähes Keski-Euroopan tasoa. Näissä maissa myös vanha riippuvuus Venäjästä/Neuvostoliitosta saattaa nostaa pintaan omat ”idänpoliittiset” kauppapoliittiset kuluttaja-asenteensa. (Taulukko III.)

Internetin käyttö yhteiskunnallisena välineenä samastuu joissain suhteissa kuluttajapolitiikkaan. Ainakin se voi olla markkinoistuneiden palveluiden ja tuotteiden punninnan, arvostelun tai ”puoli-laittomien” ilmaistuotteiden kehittelyn väline. Suomessa nousi varsinainen ”nettijoukkoliike” ja uusi poliittisen puolueen perustamisjulistus kun hallitus ilmoitti kiristävänsä verkon ilmaistuotteiden kontrollia. PC:n avaamat politiikan organisointiverkot ovat dynaamiset ja mediaherkät. Virossa (19,1%) ja Suomessa (16,9%)  henkilökohtaisten tietokoneiden avaamat nettiyhteydet ovat aktiivisessa poliittisessa keskustelukäytössä.

Netti voi innostaa nuoria myös poliittisten juttujen kirjoittamiseen (6,3% keskimäärin) ja poliittisten viestien ja kampanjoiden (8,4% keskimäärin) levittämiseen. Ja kuten edellä olemme huomanneet, verkkosivut ovat oiva poliittisen informaation ja tulkinnan lähde varsinkin Itämeren pohjoisrannan aika periferisissä rantavaltioissa, Suomessa ja Virossa. Nettiaktiviteetit voivat siis parhaimmillaan olla sangen sensitiivisiä ja dialogisia poliittisen toiminnan apuvälineitä ja liikkeiden kehittäjiä, mutta toisaalta niissä poliittinen tulkinta voi pinnallistua ja viedä tilaa syvällisemmiltä poliittisen analyysin foorumeilta kuten poliittisesti sofistikoituneilta sanoma- ja mielipidelehdiltä. (Taulukko III.)

Suomalaisnuorten aktiviteetti nousee korkealle juuri hyödykeperustaisten kulttuurien avittamana. Sekä konsumerismi että netin poliittinen käyttö ovat osa markkinavälineiden hallitsemaa maailmaa. Onko tämä ilmausta suomalaisnuoren elämäntavan hyödykeperustaistumisesta ja markkinoiden vaikuttamiskeinot ovat näin koko ajan lähellä, käden kosketuksen ja rahan vaihdon ulottuvissa? Vai, onko kyse elämänpoliittisesta (Giddens, Beck) yksilöllisyydestä tai ”biopolitiikan” (Hardt, Negri, Deleuze)  aktiivisuudesta:  koko kapitalistinen uusintaminen toimii yritteliään ja kuluttavan yksilön elämän kautta; tuotannolliset ja kulutusvalinnat ovat samaan aikaan sekä uuden kapitalismin integroinnin että mahdollisen vastarinnan asioita?  Osallistumistapojen tasolla annetaan hyvästit vanhalle ”kollektiiviselle ortodoksialle” ja toimitaan itse arkisen dynaamisesti omaa idntiteettiä rohkeasti kehitellen?

Myös Italian, Itävallan ja Saksan nuoret ovat oivaltaneet Netin poliittiset salat. Näissä maissa netti näyttää toimivan myös poliittisen analyysin ja organisoinnin välineenä Viroa ja jopa Suomea vilkkaammin. Voi olla, että poliittinen chattailu on tiedonhaun lisäksi juuri virolaisnuorison suosioissa, jossa muut kansalaisyhteiskunnan poliittiset julkisuudet eivät ole ehtineet kehittyä. Kuten tunnettua, nuorten sosiaalinen ja kulttuuripääoma ratkaisee paljon siitä, miten kansainvälisesti ja harkiten verkkoa kulttuuris-poliittisesti käytetään. Netin keinot ja kontaktimahdollisuudet avautuvat yhtä lailla kansainväliselle moniarvoisuudelle kuin täydelle nurkkapatriotismille ja järjestysarvojen fundamentalisteillekin.

Tunnetusti eurooppalainen rasismi ja viha monikulttuurisuutta kohtaan osaavat muhia Netin katveessa ja helpon populaareissa ilmaisukeinoissa. Ranskan EUYOUPART-surveyhin vastanneet osoittautuvat suhteellisen passiivisiksi Netin käyttäjiksi (5,7% keskustelee siellä politiikasta). Löytävätkö pariisilaisnuoret muita virityksiä ja kulttuuris-kirjallisia kanavia yhteiskunnallisen kantansa kertomiseen?  Slovakian (5,1%) ja Yhdistyneiden kuningaskuntien (1,1%!) nuoriso ei juuri avaa nettiä silloin kun ”mieleen muljahtaa” jokin poliittinen keskusteluidea. Slovakiassa varsinkin Netti näyttää olevan asiakäytössä, koska aika monet nuoret kuitenkin kirjoittelevat juttuja ja viestejä verkon kautta. (Taulukko III.)