Ravitsemustiede 15 ov
Error processing SSI file

D-VITAMIINI

Nimikkeet ja saantilähteet

D-vitamiini on yleisnimitys steroideille, joilla on kolekalsiferolin (D3-vitamiinin) biologinen aktiivisuus. D-vitamiini on välttämätön ravintoaine sellaisissa olosuhteissa, joissa auringonvalon UV-säteily on rajoitettua, eikä D-vitamiinia muodostu iholla olevasta D-vitamiinin esiasteesta riittävästi.

Ruoasta saadaan

  • eläinperäistä kolekalsiferolia D3-vitamiinia
  • kasvikunnan ergokalsiferolia, D2-vitamiini, joka elimistössä metaboloituu D3-vitamiinin tavoin .

Lisäksi ihossa muodostuu auringon valon vaikutuksesta D3-vitamiinia, joka kulkeutuu maksaan kiinnittyneenä D-vitamiinia sitovaan proteiiniin. Ihon D3-vitamiinin muodostus on tarkkaan säädelty siten, että ylimääräinen muodostunut D-vitamiini hajoaa ja poistuu ihon hilseillessä.

Aineenvaihdunta ja tehtävät

D-vitamiinin pääasiallinen tehtävä on ylläpitää elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainoa, koska solun ulkopuolinen (ja myös seerumin) ionisoitunut kalsium säätelee

  • useita aineenvaihduntareaktioita
  • hermoston ja lihasten toimintaa.

Ruoasta saatu ja iholla muodostunut D-vitamiini pystyy vaikuttamaan seerumin kalsiumpitoisuuteen vasta aktivoitumisen jälkeen. Aktiivista D-vitamiinia, kalsitriolia muodostuu kahdessa peräkkäisessä reaktiossa, joista ensimmäinen tapahtuu maksassa ja toinen, D-vitamiinin lopullisesti aktivoiva reaktio munuaisissa. Kalsitriolin muodostusta säätelevät seerumin ionisoitunut kalsium sekä hormonit.

Sanastoa

Ergokalsiferoli = kasviperäinen D2-vitamiini

Kalsitrioli = D-vitamiinin aktiivinen muoto, joka säätelee seerumin kalsium- ja fosfaattipitoisuutta.

Kolekalsiferoli = eläinperäinen D3-vitamiini, jota muodostuu myös iholla auringon UV-säteilyn vaikutuksesta

Demineralisaatio = kivennäisaineiden vähentyminen

Mineralisaatio = kivennäisaineiden lisääntyminen

Reseptori = solussa jonkin yhdisteen sitoutumiskohta, portti, jota kautta yhdiste pääsee kohdesoluun

 

Kun seerumin kalsiumpitoisuus alenee, lisääntyy munuaisissa kalsitriolin muodostus. Aktiivinen D-vitamiini

  • lisää kalsiumin ja myös fosfaatin imeytymistä ohutsuolesta
  • vapauttaa kalsiumia ja fosfaattia luustosta
  • vähentää kalsiumin ja fosfaatin erittymistä virtsaan.

Aktiivinen D-vitamiini säätelee kalsiumin ja fosfaatin pitoisuuden veressä normaalille tasolle ja samanaikaisesti sen muodostus vähentyy.

Elimistössä veren kalsiumpitoisuus pysyy vakiona. Jos D-vitamiinia ei saada riittävästi, vähenee kalsiumin imeytyminen, sillä D-vitamiini aktivoi ohutsuolen solun kalsiumia sitovan proteiinin muodostusta. Myös kalsiumin vapautuminen luustosta lisääntyy ja eritys virtsaan vähenee.

Kalsitrioli osallistuu myös luun mineralisaatioon. Luuta rakentavista soluista, osteoblasteista, on eristetty aktiivisen D-vitamiinin sitoutumiskohtia, reseptoreita. Luustossa kalsitrioli ilmeisesti lisää kalsiumia sitovan osteokalsiini-proteiinin (ks. K-vitamiini) muodostusta. Mahdollisesti kalsitriolilla on muitakin tehtäviä.

Puute

Klassiset D-vitamiinin puutossairaudet ovat riisitauti ja osteomalasia, joille tyypillistä on luuston vähäinen kivennäisainepitoisuus. Tämä johtuu kalsiumin ja fosfaatin heikosta imeytymisestä. D-vitamiinin puutteen saattaa aiheuttaa

  • puutteellinen ruokavalio (esim. tiukat vegaanit, raskaana olevat ja imettävät naiset, joilla tarve on lisääntynyt ja joiden ruokavalio on yksipuolinen, erittäin harvoin kalaa, vitaminoituja maitovalmisteita ja ravintorasvoja syövät syövät)
  • riittämätön auringonvalo (esim. vanhukset, jotka ulkoilevat vähän, tummaihoiset ihmiset ja islaminuskoiset naiset, joilla D-vitamiinin muodostus iholla estyy vaatetuksen vuoksi)
  • maksan ja/tai munuaisten toiminnan häiriö, jolloin vitamiinista ei muodostu aktiivista muotoa, kalsitriolia
  • ennenaikaisesti syntyneet lapset, joiden rasvavarastot ovat vähäiset
  • runsas alkoholin käyttö, joka lisää D-vitamiinin eritystä sappeen.

Toksisuus

Ruokavaliosta ei voi saada D-vitamiinia liikaa. Ravintolisien väärä annostelu voi johtaa myrkytykseen. D-vitamiinin aineenvaihdunta on hidasta, ja siksi sitä pidetään vitamiineista haitallisimpana.

Pikkulapsille voi kehittyä D-vitamiinin myrkytysoireita, kun pitkäaikainen saanti ylittää 2,5 - 5 kertaa ravitsemussuositukset (10 µg/vrk). Aikuisilla oireet ilmaantuvat vasta erittäin suurilla annoksilla (1,2 mg).

Suuret D-vitamiiniannokset

  • lisäävät kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä ruoansulatuskanavasta ja irtoamista luustosta.
  • vähentävät kalsiumin eritystä munuaisten kautta.

Kalsium kiteytyy pehmytkudoksiin, erityisesti sydämeen, munuaisiin sekä verenkierto- ja hengityselimiin. D-vitamiinimyrkytyksen oireita ovat mm. ruokahaluttomuus, jano, pahoinvointi, ruoansulatuskanavan oireet, päänsärky ja lopulta tajunnan häiriöt ja jopa kuolema.

edelliselle sivulle   Seuraavalle sivulle