Ravitsemustiede 15 ov
Error processing SSI file

RAUTA

Rauta esiintyy ferro- (Fe2+) ja ferrimuodossa (Fe3+), jotka herkästi muuttuvat toisikseen useissa hapetus-pelkistysreaktioissa. Elimistössä rautaa on miehillä n. 3,8 g ja naisilla 2,3 g.

Imeytyminen ja aineenvaihdunta

Kehon raudan määrään vaikuttaa raudan imeytyminen, sillä eritystä ei ole säädelty. Imeytyminen vaihtelee eri tekijöiden vaikutuksesta 1-50 % keskimääräisen raudan imeytymisen ollessa hedelmällisessä iässä olevilla naisilla 13 % ja miehillä 6 %. Yksilön rautatila vaikuttaa imeytymistehokkuuteen. Raudan puutoksessa imeytymistehokkuus on 10-20 %. Ruoassa rauta on kahdessa eri muodossa

  • hemirautana
  • ei-hemirautana (taulukko 3).

Taulukko 3: Ruoan raudan kemialliset yhdisteiden, hemiraudan ja ei-hemiraudan ominaisuudet

  Hemirauta1) Ei-hemirauta
Saantilähde Liha, kala Kasvikunnan tuotteet, maitovalmisteet
Osuus kokonaisraudasta 10 - 15 % 85 - 90 %
imeytymistehokkuus Keskimäärin 2-3 kertaa ei-hemirautaa tehokkaammin; 10-35 % Elimistön rautatilan ja ruokavalion koostumuksen mukaan 2-20 %.
1) Hemi = punasolujen hemoglobiinin ja lihasten myoglobiinin rautaa sitova osa

Ruokavalion koostumuksella on merkittävä vaikutus kasviperäisen raudan hyväksikäytettävyyteen. Esimerkiksi kasvikunnan tuotteiden raudan imeytyminen nelinkertaistuu, mikäli ateria sisältää lihaa tai kalaa maidon, juuston tai kananmunien sijaan. Lisäksi pienikin määrä C-vitamiinia tehostaa ei-hemiraudan imeytymistä. Runsaasti täysjyväviljaa ja muita fytaatteja sisältäviä ruoka-aineita olevasta ruokavaliosta, jossa on vähän tai ei ollenkaan lihaa, raudan imeytyminen on alle 10 %. Mikäli kehon rautatila on heikko, ruoka-aineiden yhdistelemisellä on merkitystä raudan imeytymiseen.

Ruoan yhdisteiden vaikutus kasviperäisen ei-hemiraudan ja eläinperäisen hemiraudan imeytymiseen
(ks. Aro ym. 2005).

Ruoka-aine / vaikuttava yhdiste

Kasviperäinen
ei-hemirauta

Eläinperäinen
hemirauta
Erityishuomio
Kasvikunnan tuotteet, vitamiinilisät / C-vitamiini - / C-vitamiini muuttaa raudan (Fe3+) imeytyvään ferromuotoon (Fe2+). C-vitamiini voi lisätä kasvikunnan tuotteiden raudan imeytymistä 2-5 %:sta jopa kymmenkertaiseksi.
Liha/proteiinien aminohapot Aminohapot muuttavat raudan imeytyvään muotoon (Fe2+)
Kala/proteiinien aminohapot "
Täysjyväilja, palkokasvit / fytaatit - Fytaatit sitovat raudan imeytymättömän muotoon; ne hajoavat leivän valmistuksen, viljan idätyksen/liotuksen aikana. Fytiinihapon poistaminen lisää raudan imeytymistä 4-5 -kertaiseksi.
Musta tee, yrttitee, kaakao, punaviini / polyfenolit - Veden juonti teen sijaan parantaa aterian raudan imeytymistä 2,5 %:sta 10 %:iin.
Maito / kalsium - Vaikutus merkittävä pienten välipalojen (esim. juustoleipä) yhteydessä.
Kananmuna, soija / proteiinit - Proteiinien hajoamistuotteet sitovat rautaa imeytymättömään muotoon.
Äidinmaito / laktoferriini - Äidinmaidon laktoferiinin poistaminen lisää raudan imeytymistä 10 %:sta 20 %:iin.

Ruoansulatuskanavan normaali toiminta varmistaa raudan imeytymisen. Ohutsuolen solussa rauta siirtyy kuljetusproteiinien avulla vereen, jossa kuparia sisältävä proteiini hapettaa ferroraudan ferriraudaksi (Fe2+ ---> Fe3+) (ks. kupari). Tämän jälkeen rauta (Fe3+) pystyy kiinnittymään kuljetusproteiiniin, transferriiniin.

Ohutsuolen solussa ylimääräinen rauta kiinnittyy varastoproteiiniin, josta elimistön tarpeiden mukaan rautaa vapautuu verenkiertoon. Suurin osa raudasta jää ohutsuolen soluun ja poistuu solun kuollessa. Raudan tarpeen lisääntyminen raskauden, kasvun, anemian ja hapen puutteen aikana lisää raudan ottoa ohutsuolesta vereen.

Raudan kuljettajaproteiinin tehtävänä on kuljettaa rautaa sitä tarvitseville kudoksille. Proteiinin ja raudan kompleksi sitoutuu kohdekudoksen (-solun) sitoutumiskohtaan, reseptoriin, jonka välityksellä rauta pääsee soluun. Kehon raudan tarve säätelee myös solukalvojen raudan sitoutumiskohtien määrää.

Suurin osa raudasta siirtyy kehittyviin punasoluihin hemoglobiinin muodostusta varten. Pienestä osasta rautaa muodostuu lihasten myoglobiinia ja solun rautaa sisältäviä entsyymejä. Ylimääräinen rauta varastoituu maksaan ja luuytimeen.

Rauta erittyy ulosteisiin sapen, kuolleiden ohutsuolen solujen ja vähäisten verenvuotojen yhteydessä. Miehillä päivittäinen menetys on noin 1 mg/vrk. Hedelmällisessä iässä olevilla naisilla kuukautisten mukana erittyy rautaa, minkä vuoksi keskimääräinen päivittäinen raudan eritys on suurempi (1,3 mg/vrk).

Tehtävät

Hemirautayhdisteet, hemoglobiini ja myoglobiini ja hemientsyymit huolehtivat hapen ja elektronien kuljettamisesta elimistössä, mitkä ovat raudan tärkeimmät tehtävät. Hemoglobiini ja myoglobiini sitovat tehokkaasti ja vastaavasti vapauttavat herkästi happea. Hemoglobiinin tehtävänä on kuljettaa happea verenkierrossa keuhkoista kudoksiin. Myoglobiini kuljettaa ja varastoi happea luuranko- ja sydänlihaksessa lihassupistuksen aikana.

Sanastoa

Hemoglobiini (l. verenpuna) = punasolujen happea sitova proteiini; sitoo happea keuhkoista ja luovuttaa sitä muille kudoksille.

Myoglobiini (l. lihaspuna) = lihassolujen hemiyhdiste, joka sitoo tai luovuttaa happea lihaksen happitilanteen mukaan.

Hemokromatoosi =
raudanvarastoitumistauti, jolle on ominaista raudan kertyminen kudoksiin. Oireina mm. ihon harmahtava tai pronssinruskea väri, diabetes, maksan suureneminen, maksakirroosi, nivelsairaus, hypogonadismi (sukusolujen muodostumishäiriö)

Hemosideroosi =
Rautayhdisteiden ketyminen moniin kudoksiin ilman kudosvaurioita.

Maksakirroosi =
Maksasairauden loppuvaihe, jolle on ominaista maksasolujen tuhoutuminen ja sidekudostuminen. Oireina mm. keltaisuus, nesteen kertyminen vatsaonteloon.

Vähemmän kuin 0,3 % kehon kokonaisraudasta on solunsisäisissä hemientsyymeissä, joita ovat mm. sytokromit, katalaasi ja peroksidaasi. Ei-hemiyhdisteet ovat joukko entsyymejä, joiden aktivoijana rauta toimii. Näitä ovat mm. useat energia-aineenvaihdunnan entsyymit.

Puute

Raudan puute heikentää hemoglobiinin muodostusta ja johtaa anemian kehittymiseen. Lievän anemian aikana kudokset saavat riittävästi happea, kun sydämen lyöntitiheys lisääntyy, ja hapen otto hemoglobiinilta tehostuu. Myös verenkierto elintärkeille kudoksille, aivoille ja sydämelle, lisääntyy ja vastaavasti vähentyy muihin kudoksiin.

Raudanpuutosanemiaa esiintyy erityisesti lapsilla ennen 2 vuoden ikää sekä naisilla ennen vaihdevuosia ja raskauden aikana. Sairaudet, joissa on verenvuotoa suolistoon, lisäävät anemiariskiä.

Raudanpuute heikentää työkykyä, kun hemoglobiini laskee alle 100 g/l. Lyhytaikaisten, tehokasta fyysistä aktiivisuutta vaativissa tehtävissä jo lieväkin anemia heikentää suorituskykyä.

Kylmässä ympäristössä raudanpuutosanemia vähentää elimistön kykyä ylläpitää normaalia kehonlämpötilaa, joka johtuu mahdollisesti heikentyneestä kilpirauhasen toiminnasta. Heikentynyt rautatila tehostaa kaikkien kaksiarvoisten ionien imeytymistä. Siksi raudanpuute saattaa lisätä raskasmetallien imeytymistä ja altistaa mm. lyijy- ja kadmiummyrkytykselle.

Raskauden alkuvaiheessa raudanpuutosanemia on liitetty ennenaikaiseen synnytykseen, lapsen alhaiseen syntymäpainoon ja sikiökuolemaan.

Toksisuus l. myrkyllisyys

Rauta toimii tehokkaana hapettimena. Sen ylimäärä saattaa laukaista solussa säätelemättömiä hapetusreaktioita, jotka vaurioittavat solun makromolekyylejä, kuten rasvahappoja, proteiineja ja nukleiinihappoja.

Mikäli raudan imeytymisen säätelymekanismi pettää (esim. perinnölliset syyt, jatkuva suuri raudan yliannostus, alkoholismi, krooniset maksasairaudet), elimistöön voi imeytyä suuria määriä rautaa. Akuutin rautamyrkytyksen oireina esiintyy oksentelua ja veristä ripulia, veren hyytymistaipumusta, happomyrkytystila (metabolinen asidoosia) ja lopulta shokki.

Pitkäaikaisessa yliannostuksessa rauta varastoituu tehokkaasti. Jos kudosvaurioita ei esiinny, kutsutaan raudan kertymistä kehoon hemosideroosiksi. Kudosvaurioiden ilmaantumisen jälkeen käytetään tilasta nimitystä hemokromatoosi, jonka kliininä oireina ovat maksakirroosi, diabetes ja ihon pigmenttien lisääntymistä (hyperpigmentaatio).


edelliselle sivulle   Seuraavalle sivulle