JODI

Jodin ravitsemuksellinen merkitys on toimia kilpirauhashormonien osana elimistön kasvun, aineenvaihdunnan ja kehityksen ylläpitäjänä.

Kehossa on 15-20 mg jodia, josta 70-80 % sijaitsee kilpirauhasessa. Jodi imeytyy lähes täydellisesti. Ylimääräinen jodi erittyy munuaisten kautta, ja virtsan jodipitoisuutta pidetään hyvänä ruokavalion jodin saannin mittarina.

Tehtävät

Jodi on osana kilpirauhashormoneja, trijodityroksiinia ja tyroksiinia. Tätä kautta jodi säätelee

• kasvua ja kehitystä (erityisesti keskushermoston kehitystä)
• aineenvaihduntaa; hormonit mm. lisäävät solujen hapen kulutusta ja kiihdyttävät tätä kautta perusaineenvaihduntaa. Kilpirauhashormonit aktivoivat myös rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaa (käyttöä energian tuottoon).
• kehon lämpötilaa
• hermo- ja lihassolujen toimintaa
• pitkäaikaista stressiin sopeutumista - punasolujen muodostusta jne.

Puute ja toksisuus

Kun jodin saanti on runsasta, kilpirauhashormonia muodostuu normaalisti. Rauhanen varastoi tehokkaasti hormonia, ja usean kuukauden jodin puute voi korvautua varastoilla. Kun jodin saanti vähenee, kilpirauhasen jodin otto lisääntyy ja mikäli saanti ei ole riittävää, kilpirauhanen laajenee.

Pitkäaikainen puutos johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, sen laajentumiseen ja struuman kehittymiseen. Jodin puutoksen oireina on yleinen väsymys, hitaus ja painonnousu. Raskaudenaikainen jodinpuutos heikentää sikiön kasvua ja vakava puute aikaansaa palautumattoman henkisen kehityksen jälkeenjääneisyyden ja kääpiökasvuisuutta.

Suomessa jodin saannin turvaamiseksi ruokasuolaan ja lehmien rehuihin lisätään jodia. Puutokselle saattavat altistua henkilöt, jotka eivät käytä maitovalmisteita eivätkä jodia sisältävää suolaa.

Elimistö sietää hyvin suuriakin jodimääriä. On arvioitu, ettei haittavaikutuksia esiinny, vaikka jodin saanti olisi 10-20 -kertainen tarpeeseen verrattuna. Pitkäaikainen jodin yliannostus voi häiritä kilpirauhashormonien muodostusta sekä aikaansaa kilpirauhasen laajentumisen.