Ravitsemustiede 15 ov
Error processing SSI file

FOSFORI

Imeytyminen ja aineenvaihdunta

Ruoan fosforista imeytyy normaalisti 70 - 80 %. Fosforin imeytymistehokkuus on suoraan verrannollinen sen määrään ruokavaliossa; myös fysiologinen fosfaatin tarve (kasvu, raskaus, imeytyminen) ja D-vitamiini lisäävät imeytymistä. Munuaiset säätelevät tehokkaasti elimistön fosforitasapainoa, ja siksi ruokavaliosta johtuva puute on hyvin harvinaista.

Fosfaatin imeytymistä heikentävät

  • rasvahapot, rauta ja magnesium
  • fosfaatteja sisältävät fytaatit, jotka sitovat myös kalsiumia, rautaa ja magnesiumia imeytymättömään muotoon. Fytaattien fosfaateista imeytyy n. 50 %.

Tehtävät

Sanastoa

Hydroksiapatiitti =
yleisin kalsiumia sisältävä yhdiste luustossa ja hampaissa

Plasma =
Verineste, josta verisolut on poistettu; plasmassa kuljetetaan ravinto- ja kuona-aineet sekä useat viestiaineet, esim. hormonit.

Fosfori on toiseksi yleisin kivennäisaine elimistössä. Fosforista 85 % on kalsiumfosfaattina luuston ja hampaiden hydroksiapatiittina, joka vahvistaa luiden ja hampaiden rakennetta.

Fosfori osallistuu

  • luuston ja hampaiden rakenteeseen luuston rakennusaineessa, hydroksiapatiitissa
  • kasvuun ja kudosten ylläpitoon fosforia sisältävien geneettisten koodien, DNA:n ja RNA:n, osana
  • kaikkiin energiaa vaativiin reaktioihin, koska energia-aineenvaihdunnassa muodostuu korkeaenergistä yhdistettä ATP:tä (adenosiinitrifosfaatti), joka sisältää kolme fosfaattiryhmää. Solussa ATP hajoaa energiaa vaativissa tapahtumissa (esim. lihassupistuksen aikana)
  • useisiin aineenvaihduntareaktioihin aktivoimalla entsyymejä
  • solujen rakenteeseen, sillä solukalvojen fosfolipidit sisältävät fosfaatteja
  • elimistön nesteiden puskurointiin fosfaattipuskureissa, jotka ylläpitävät elimistön pH:ta vakiona.

Fosforin puute ja toksisuus

Lievä fosfaatin puute aiheuttaa oireita vain joidenkin aineenvaihduntasairauksien yhteydessä (esim. krooninen munuaistauti). Pitkäaikainen fosfaatin puute voi aiheuttaa

  • luuston kivennäisainepitoisuuden vähenemistä (osteomalasiaa, riisitautia)
  • sydänlihasvaurioita
  • kudosten hapen saannin heikkenemistä.

Terveillä ihmisillä ei havaita myrkytysoireita, sillä munuaiset säätelevät tehokkaasti elimistön fosfaatin tasapainoa. Sairauksissa, joissa esiintyy kroonisesti korkeita veren fosfaattipitoisuuksia, on havaittu pehmytkudosten kalkkeutumista. Akuutti fosfaattimyrkytys saattaa aiheuttaa kalsiumin puutetta (hypokalsemia), kouristuksia ja jopa kuoleman.

edelliselle sivulle   Seuraavalle sivulle