Kirjoitustyön vaiheita

Kirjoittaminen ei ole yksi tapahtuma vaan tapahtumien sarja, jossa keskeistä on huolellinen suunnittelu ja eri vaiheissa saatu perusteellinen palaute.

Kirjoittaminen on aina kovaa työtä. T. S. Eliot kutsui sitä "sietämättömäksi painiksi sanojen ja merkitysten kanssa". Kirjoittaminen vaatii myös luovaa ongelmanratkaisukykyä: ei riitä, että selvittää itselleen, mitä aikoo kirjoittaa, vaan pitää ratkaista myös miksi, miten ja kenelle aikoo kirjoittaa.

Kirjoittaminen on niin mittava ajattelu-urakka, että se on hyvä jakaa pienemmiksi työvaiheiksi. Näin ollen kirjoittaminen ei ole yksi tapahtuma, vaan tapahtumien sarja.

Kirjoittamisprosessi aloitetaan ideointivaiheella, jolloin valmistaudutaan ja kootaan ajatuksia. Ajatuksia voi koota ja havainnollistaa esimerkiksi listaamalla niitä satunnaisessa järjestyksessä paperille tai kirjoittamalla itselleen näkyviin ns. uutiskysymyksiä eli heuristisia kysymyksiä (mitä, missä, milloin, kuka, miksi, miten). Kirjoitelmaa voi suunnitella myös piirtämällä ideakarttoja (mind map), mikä auttaa hahmottamaan ajatusten välisiä suhteita, tai muuten visuaalistamalla ajatuksiaan.

Aristoteleen klassinen kehittely on edelleen pätevä lähtökohta kirjoitelman suunnitteluun. Sen peruslähtökohta on, että ymmärrettävän tekstin ensimmäinen edellytys on käsitteenmäärittely. Aristoteleen mukaan oli siis lähdettävä siitä, että pääkäsite määritellään ja sitä analysoidaan ja vertaillaan muihin ja lopuksi argumentoidaan sen puolesta tai sitä vastaan.

Klassisen kehittelyn pohjalta on kehitetty kuutiopeliksi kutsuttu kirjoitusharjoitus, jonka tarkoitus on auttaa lähestymään jotain aihetta tarkastelemalla sitä kuudelta kannalta. Kuutiopelin tarkastelukulmat ovat määrittely, vertailu, yhdistely, analysointi, soveltaminen ja argumentointi puolesta tai vastaan.

Sisällön ideointivaiheen jälkeen siirrytään luonnosteluvaiheeseen, jossa on tärkeää päästää kynä kulkemaan mahdollisimman vapaasti ilman turhaa itsekritiikkiä. Tässä vaiheessa ei ole tarkoitus karsia vaan tuottaa mahdollisimman paljon tekstiä.

Kaikissa kirjoitusprosessin vaiheissa on tärkeää saada tekstistään palautetta. Erityisen tärkeää palaute on luonnosteluvaiheessa, jolloin kirjoittaja on usein vielä epävarma kirjoituksen sisällöstä ja rakenteesta. Palautteen on oltava perusteellista, "Ihan kiva" -kommentit eivät auta tekstin laatijaa. Palautteen antajan tulee osoittaa tekstistä ensisijaisesti hyviä kohtia ja esittää luonnoksen kirjoittajalle mieluummin kysymyksiä kuin antaa ohjeita.

Palautteen jälkeen luonnoksesta voi tehdä ns. luurankojäsennyksen eli sisällysluettelon, jonka tarkoituksena on selventää, mitä ja missä järjestyksessä on kirjoittanut. Luurankojäsennystä ja sisällön ideointivaiheessa laadittua ideakarttaa apuna käyttäen voi ryhtyä laatimaan ajatusrysää eli rysän muotoista kuviota, josta näkee kirjoituksen kokonaishahmon yhdellä kertaa. Ajatusrysään siis kirjoitetaan kaikki asiat, jotka on ajateltu kirjoituksessa käsitellä.

Vasta kun kirjoituksen sisältö on ideoitu, luonnosteltu ja havainnollistettu, kannattaa ryhtyä miettimään kirjoituksen rakennetta, yksittäisten kappaleiden rakennetta, tehokasta aloitusta ja lopetusta, toimittamista ja oikeinkirjoitusta. Tekstin rakenne muotoutuu usein vasta sisällön ideoinnin jälkeen.

On syytä korostaa, että minkään edellä esitetyn mallin ei tarvitse kahlita kenenkään toimivaa, yksilöllistä kirjoitustapaa. Olennaista prosessikirjoittamisessa on se, että jokainen luo eri kirjoitustilanteisiin oman prosessinsa. Tärkeintä on kyetä erittelemään ja arvioimaan omia työtapojaan.