Minun oppiaineeni: Minna Lindfors ja taidehistoria

Akseli, Minna ja taidehistoria

Akseli Gallen-Kallela oli oman aikansa taiteen suurmies. Hänen Kalevala -teoksensa ovat suomalaisen taidehistorian kulmakiviä ja ovat inspiroineet monia taiteilijoita vielä vuosikymmentenkin jälkeen.

Gallen-Kallela on innoittanut myös Minna Lindforsia opiskelemaan taidehistoriaa Avoimen yliopiston opintoina, Helsingin kaupungin suomenkielisessä työväenopistossa, Kalliossa. Minnalle Gallen-Kallela ei ollut kuitenkaan vieras tuttavuus, sillä valoisa museoemäntä on opastanut kaikkialta maailmasta tulevia kulttuurinystäviä Akseli Gallen-Kallelan museossa, Espoon Tarvaspäässä muutaman vuoden ajan.

Taidehistoria ei ole vain Gallen-Kallelaa. ”Taidehistorian opinnot tosin alkoivat Suomen taidehistorialla ja jatkuivat yleisellä taidehistorialla”, Minna kertoo. Minna kävi taidehistorian perusopinnot syksyllä 2009 ja keväällä 2010. Helsingin kaupungin suomenkielinen työväenopisto valikoitui koulutuksen järjestäjäksi ennen kaikkea siksi, että taidehistorian opinnot alkoivat Suomen taidehistorialla, ja maanantai sopi Minnan aikatauluihin parhaiten. ”Ei siihen sen erikoisempaa syytä ollut.”

Kauhusta onnistumisen kokemukseen

Vaikka Minna ei ollut aiemmin opiskellut taidehistoriaa, taide ja taiteen tekeminen ovat kulkeneet vahvasti hänen elämässään mukana. Lastentarhanopettajaksi kouluttautunut Minna oli opiskellut muun muassa puoli vuotta taiteen tekemistä Ruotsissa ja taidekasvatusta Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. Lisäksi hän on työskennellyt ilmaisutaidepäiväkodissa.

”Taidehistorian opinnot olivat todella mielenkiintoiset ja sain niistä kipinän oppia lisää”, Minna kertoo. Tosin perusopintojen aihe-alue oli suuri ja haastava, eikä tenttien lähestyminen antanut Minnalle aihetta onnen kyyneliin. ”Tenttien lähestyminen oli minulle kauhua ja hammasten kiristystä”. Minna kauhisteli aluksi myös valtavan paksua englanninkielistä teosta, joka kuului kurssikirjallisuuteen. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Opintojen suorittamista helpottivat välitentit, joita järjestettiin puolivälissä kumpaakin kokonaisuutta.

Pikku hiljaa Minnan vastaustekniikka alkoi kehittyä ja tenttivastaaminen helpottua. ”Kerran tentissä sain oikein kunnon flow:n päälle”, Minna iloitsee. Opiskelu aikuisiällä tuntui Minnan mielestä hyvältä. Hän sai opiskeluun myös joustoa töistä, eivätkä viime talven kovat pakkaset ja lumikinokset, jotka vaikeuttivat välillä Kallioon pääsyä, saaneet Minnaa luovuttamaan.

Huutoa ja karhupatsaita

Egyptin pyramidit ja Pietarin Eremitaasi ovat monen taiteen harrastajan unelmakohteita, myös Minnan. Matka vie Minnan ehkä joskus noihin paikkoihin, mutta jos ei, hän voi todeta: ”Olen kokenut ja nähnyt paikat taidehistorian luennoilla”.

Opinnot avasivat myös Minnan silmät katsomaan taidetta eri tavoin. ”Oslossa vieraillessani kävin Munchin museossa ihastelemassa muun muassa Huutoa.” Minna ei kuitenkaan etukäteen tee aikatauluja siitä, milloin ja mihin museoon tai nähtävyyteen hän tietyssä kohteessa menee. ”Fiiliksen mukaan”.

Taidehistorian opiskelu ei ole jäänyt Minnalla vain perusopintoihin. ”Opin omassa työssäni joka päivä jotakin uutta”. Akseli Gallen-Kallelan museo on kuin aarreaitta, jossa pääsee tutustumaan ja lukemaan Gallen-Kallelasta yksityiskohtia myöten. Joskus museovierailijoilta saattaa tulla vaikeitakin kysymyksiä. ”Opastus on parhaimmillaan vuorovaikutusta yleisön kanssa, josta voi aina oppia”.

Minna myös keskustelee taiteesta nykyisin yhä enemmän. ”Käyn työväenopiston taidehistorian opintopiirissä tiistaisin”. Se on Minnan mukaan oiva tapa oppia uutta, eikä opintopiirissä ole tenttejä eikä suoritusvelvoitteita. ”Taiteesta keskustelu on yksi kieli muiden joukossa”, Minna toteaa lopuksi ja palaa Veikko Räsäsen karhupatsaiden luota takaisin Gallen-Kallelan museoon, ateljeelinnaan.

Lisätietoa

• Taidehistorian esittely
• Opinto-ohjelmat
• Virtuaalinen arkkitehtuurikävely -oppimateriaali
• Lehtori Jukka-Pekka Airas: Minun oppiaineeni
• Kysy oppiaineesta
• Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos
• Taidehistoria Helsingin yliopistossa

(julkaistu 27.10.2010)