Minun oppiaineeni: Sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Eija Nurminen

Tie yliopistoihin avautui suurille ikäluokille

”Olen erityisesti suullisten elämäkertojen tutkija”, kertoo Avoimen yliopiston sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Eija Nurminen. Hänen lisensiaatintyönsä käsitteli suurten ikäluokkien elämäntavan muotoutumisprosessia ja väitöskirjaansa hän tekee saman väestöryhmän sosiaalisesta noususta. Avoimessa yliopistossa hän on opettanut vuodesta 1993 lähtien ja luennoi sekä perus- että aineopintoja. Nurminen on tuttu myös verkon kautta opiskeleville.

Nurminen näki opiskelijoiden aiemmin jakautuvan nykyistä selvemmin kahteen ryhmään iän mukaan. Nuoremmat valmistautuivat yliopiston valintakokeisiin ja vanhemmat täydensivät tietojaan tai harkitsivat alanvaihtoa. Nykyisin aikuisopiskelijoiden määrä on selvästi lisääntynyt, erityisesti aineopinnoissa. ”Vanhemmat opiskelijat ovat hyvin päämäärätietoisia. Kokopäivätyön ja perheen ohella opiskeleminen on kovaa.”

Nurminen kertoo opiskelijoiden yllättyneen positiivisesti siitä, kuinka monta tieteellistä näkökulmaa yhteiskuntapolitiikan laitokselta löytyy. Laitoksella on sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön oppiaineiden lisäksi myös ympäristöpolitiikan, kaupunkitutkimuksen ja vanhenemisen tutkimuksen erikoistumisalat. Aloihin voi tutustua esimerkiksi Johdatus yhteiskuntapolitiikkaan -kurssilla.

Koulutustason nousu loi laajan keskiluokan

Nurminen on tutkinut korkeakoulutettuja suurten ikäluokkien yksilöitä. Sotien jälkeinen korkean syntyvyyden kausi vaikutti Suomessa esimerkiksi laajentuvaan koulutusjärjestelmään.

Samalla muuttoliike kaupunkeihin kiihtyi. ”Kainuun korvesta oli vaikeaa lähteä opiskelemaan yliopistokaupunkiin, mutta tätä kautta mahdollisuus korkeampaan koulutukseen avautui suuremmassa määrin myös maalta tuleville ja työväentaustaisille”, Nurminen kertoo.

”Koko kansan koulutustaso on noussut ja puhutaankin väestön keskiluokkaistumisesta”, Nurminen toteaa. Hän vertaa ilmiötä sosiologi Ulrich Beckin hissiefekti- käsitteeseen: koko väestön koulutustaso ja sen myötä elintaso nousevat ja suuri osa väestöstä kuuluu samaan ”luokkaan”. Silti eroavaisuuksiakin löytyy. Erityisesti on pohdittava mahdollisten uusien luokkajakojen syntymistä - tuloerot ovat alkaneet huolestuttavasti kasvaa ja jakaa väestöä selkeästi eri ryhmiin tai ”luokkiin”.

Nykynuorison yhteisöissä luokkaerot sekoittuvat

”Suurissa ikäluokissa nuoriso jakaantui omiin ryhmiinsä koulutaustan mukaan. Muistan sen hyvin itsekin”, Nurminen nauraa. Silloin sosiaaliset verkostot syntyivät luokkajakojen ja erilaisten erottautumispyrkimysten kautta. ”Nykyisin uusissa alakulttuureissa voi olla mukana nuoria hyvinkin erilaisista taustoista. Niin kutsuttuja keveitä yhteisöjä voidaan vaihtaa aiempaa helpommin”.

Luokkajaot eivät ole Suomessa olleet vahvoja verrattuna esimerkiksi Ranskaan tai Englantiin. Nuorten tulevan koulutustason voi kuitenkin yhä useammin ennustaa vanhempien koulutuksen perusteella: ”Sosiaalinen liikkuvuus on nyt samalla tasolla kuin ennen 60-lukua.”

Lisätietoa

• Opinto-ohjelmat
• Yhteiskuntapolitiikka (syksystä 2011): Opinto-ohjelmat ja oppiaineen esittely
• Sosiaalipolitiikan esittely
• Kysy oppiaineesta
• Lehtorien julkaisut
• Sosiaalitieteiden laitos/Yhteiskuntapolitiikka

(julkaistu 17.4.2008)