Minun oppiaineeni: Kasvatustieteen lehtori Pirkko Raudaskoski

Opinto-ohjelmissa on ilmoittautumisohjeet sekä tiedot opintojen sisällöistä, maksuista, ajoista, paikoista, toteuttajasta jne. Kuva: Päivi Leppänen

Pirkko Raudaskoski on etäopetuksen pioneeri

Kasvatustieteen lehtori Pirkko Raudaskoski. Kuva: Ulla Jokila Syksyllä 2005 yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede yhdistettiin yhdeksi oppiaineeksi. ”Yhdistäminen laajensi opetuksen sovellusaluetta sekä opettajan työtä, mutta saattoi myös pinnallistaa opetettavaa asiaa”, lehtori Pirkko Raudaskoski pohtii.

Raudaskoski on opettanut Avoimessa yliopistossa Johdatus aikuiskasvatustieteeseen -kurssia 90-luvun alusta lähtien. Opiskeluaikanaan hän opiskeli kesäisin avoimien yliopistojen kursseilla: ”Oli kiinnostavaa nähdä erilaisia opiskeluympäristöjä ja käytäntöjä.”

Tutkijana Raudaskoskea kiehtoo se, ”kuinka aikuisopiskelija aktiivisesti seurustelee tekstien kanssa pyrkien tietoisesti ja kriittisesti tulkitsemaan ja ymmärtämään opiskeltavia ilmiöitä useista eri näkökulmasta käsin”.

Hän on tutkinut lisensiaatintyötään varten lastentarhanopettajien ja heidän ohjauksessaan olevien lastentarhanopettajaopiskelijoiden välistä kommunikaatiota ja kielenkäyttöä keskustelutilanteissa, joissa oli tavoitteena vastavuoroinen oppiminen.

Ennakkotehtävällä ja ohjauksella ryhtiä verkkokeskusteluun

Kasvatustieteen verkko-opetus alkoi Avoimessa yliopistossa vuonna 1999 ja Raudaskoski oli mukana ottamassa käyttöön uutta oppimisympäristöä. ”Verkossa opetus on tekstuaalista, mutta myös kuvia ja malleja voidaan hyödyntää havainnollistamaan opiskeltavia asioita.”

Raudaskoski kuvaa verkko-opiskelua sekä yhteisölliseksi että itsenäiseksi. Opiskelijat tutustuvat materiaaleihin, vastaavat tehtäviin ja verkkokeskusteluihin omaan tahtiinsa kurssiaikataulun puitteissa. ”Silloin opettajan tekemän valmistelu- ja suunnittelutyön merkitys korostuu.” Esimerkiksi teemakeskustelujen ohjaaminen vellovasta jutustelusta argumentoivaan keskusteluun on haastavaa ja työllistävää. Usein kursseilla annetaankin ennakkotehtävä, jonka kautta opiskelijat tutustuvat keskustelun teemaan etukäteen.

Ryhmätyötaidot kuuluvat yliopisto-opetukseen

Ryhmässä työskentelemällä opitaan ottamaan vastuuta yhteisestä työstä ja toistenkin oppimisesta. ”Vuorovaikutuksen merkitys on oppimisessa tärkeä: se on yksilötason ylittävä aspekti ja kuuluu yliopisto-opetukseen. Olemme paljon yhteiskunnallisempia kuin luulemme”, Raudaskoski määrittelee. Ryhmätyöskentelyssä opiskelijat huomaavat voivansa tuoda ryhmään omaa erityisosaamistaan ja kokemustaan.

”Pyrin tarjoamaan erilaisia näkökulmia ajankohtaisiin ja historiallisiin teemoihin”, Raudaskoski kertoo. Kurssilla käsiteltäviä asioita voi peilata toisiin aikakausiin ja puhetapoihin tai muihin tieteisiin, kuten psykologiaan. Erityisen tärkeää on oppia vertailemaan ja jäsentämään yhteen tarjottuja näkökulmia. Raudaskoski varoittaa jämähtämästä tarkastelemaan asioita vain joko yksilön tai yhteiskunnan tasolla.

Elinikäinen oppiminen yhdistää yliopistoa ja työelämää

Elinikäisen oppimisen näkökulma on noussut Raudaskosken mukaan aikuiskasvatustieteen keskiöön. Ihminen oppii uutta läpi elämänsä, niin opiskeluiden, töiden kuin arkisten puuhienkin yhteyksissä.

Aikuiskasvatustieteen opinnoista saa Raudaskosken mukaan näkökulmia aikuisryhmien opettamiseen. Samoja käsitteitä voi käyttää työkaluina oman ajattelun selkiyttämiseen ja oppimisen kehittämiseen.

”Yliopisto voi antaa työelämässä tarvittavan kyvyn ratkaista laajan mittakaavan ongelmia ryhmässä”, Raudaskoski selittää ja painottaa, että käytännön työkokemusta ei korvaa mikään. Hän näkee työn ja opiskelun täydentävän loistavasti toisiaan.

(julkaistu 18.4.2008)

Lisätietoa

Ajankohtaista

Uutiset