Tutkijoiden väliset erot tulevat esiin eri maiden ja samankin maan eri yliopistojen ja niiden tieteenalaa luonnehtivien perustavien (valintakoe)kirjojen välillä. Helsingissä luetaan Berndtsonin (1997) teosta, Turussa Paloheimo-Wibergiä (1997) ja Jyväskylässä "grand-old-intellektuelli" Janssonin (1990) teorioita. Vahvat professorit ja politiikan tutkimuksen sisäinen laitos- tai linjajako (yleinen-hallinto-kansainvälinen politiikka) heijastuvat alan "intriigeissä" (yliopisto-auktoriteetit ja niiden keskinäiset pelit) ja varsinkin politiikan tutkimuksen oppituolien määrittelyissä, täyttämisessä ja käytännön hoitamistavoissa. Samanlainen kilpailu tieteenalan määrittelyssä ja eri ainelaitosten välillä on vallalla kansainvälisesti, tieteenalan keskukset ja periferiat myös muuttuvat ajan kuluessa. Yliopistojen erot tieteenalan itseymmärryksen kannalta ovat suuret. Kansainväliset ja kansalliset yhdistykset vartioivat osaltaan tieteenalan rajoja, itsenäisyyttä ja resursseja (esimerkiksi kongresseja, lehtiä, www-julkaisuja jne.)
| Vilkaise Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen tutkintoesittelyiden lisäksi myös Tampereen, Jyväskylän, Turun, Åbo Akademin, Vaasan ja joidenkin ulkomaisten opinahjojen perustietoja sekä opiskelijoiden käytännön orientaatioita alalle. Linkkejä |
Aina ei ole selvää, mikä asema valtio-opin tutkijoilla tai professoreilla on oman aikansa poliittisen itseymmärryksen tutkijana tai paaluttajana. Joku voi pitää esimerkiksi emeritusprofessori Jaakko Nousiaista vaikutusvaltaisimpana politiikan tulkkina Suomessa; onhan hän kirjoittanut jo neljäkymmentä vuotta sitten monille tutun ja A-oppimäärän tiiliskivikirjana edelleenkin toimivan "Suomen poliittisen järjestelmän".
Voi vallan hyvin kysyä, mikä intellektuaalinen merkitys on monella käytännön poliitikolla tai kirjailijalla ollut poliittista järjestelmää ruotivien perusajatusten (paradigmojen) kehittämisen kannalta. Mikä vaikutus on esimerkiksi Väinö Linnalla ("Täällä Pohjantähden alla" -tarina, joka jäsentää poliittisen kulttuurimme mobilisaatiota, murroksia ja kompromisseja sammakkoperspektiivistä), Juho Kusti Paasikivellä ja Urho Kaleva Kekkosella (suomalaista kylmän sodan aikaista realismia perustelevat argumentit ja ratkaisut) tai Pekka Kuusella ("60-luvun sosiaalipolitiikka" -kirja, mikä toi lähtemättömästi julkisuuteen myöhemmin sangen jaettuja hyvinvointivaltioratkaisuja perustelevat argumentit) suomalaisen poliittisen järjestelmän uudistamisen ja itseymmärryksen kannalta.
| Politiikan tutkimukseen vaikuttaneita ajattelijoita |